Puoltoista viikkoa AD-kokeen jälkeen alkaneesta Äppön etujalkojen satunnaisista ihme arkomisista ei selvittykään ihan pelkällä säikähdyksellä tai anturahoidoilla, vaan kyseessä olikin vakavampi juttu. Lauantain 10.10 kenraaliharjoituksissa Jossun ja Äppön kanssa testattiin hakuvälineistöä seuraavan päivän kokeita silmällä pitäen. Koira ja välineistö toimi ihan niinkuin pitikin, treenin jälkeen syynättiin vielä anturoiden/käpälien kunto ja todettiin nekin ihan kelvoiksi, vaikkakin hiukka ”säpsyiksi”. Metsästä ajelin kentälle ja siellä otin autosta sitten koiran, joka sitten ontui reilusti vasenta etujalkaansa Ja tämän ontumisen syy oli selkeästi ylempänä kuin anturoissa    Raajaa tutkittaessa selvää kipukohtaa ei löytynyt, mutta ontumisen perusteella paikallistin vaivan mielessäni raajan yläosaan. Ei siinä auttanut kuin soittaa järjestäjille ja perua osallistumisemme seuraavan päivän kokeeseen. Äppö ontui lauantain ja sunnuntain selvästi ja päätinkin heti maanantaiaamuna kilauttaa eläinlääkäriasemalle, jotta ontumisen syy saataisinn selville. Aika saatiin kuin saatiinkin vaikkei Äppö enää tietty ontunutkaan. Kertomukseni ja eläinlääkärin tutkimisen perusteella päädyttiin ottamaan röntgenkuvat vasemmasta eturaajasta, lisäksi anturoista otettiin ”teipillä” näytteet. Nätisti Äppö antoi ottaa kuvat ilman rauhoitusta ja hetken päästä eläinlääkärin kanssa katseltiin valotaululta kuvia, jotka paljastivat lievän/kohtalaisen nivelrikon olkanivelessä ja yhdessä varpaassa .  Kyllähän tuon uutisen kuuleminen oli kieltämättä harmituksen paikka, mutta sellaista elämä vaan aina välillä pakkaa olemaan. Nivelrikkouutisen jälkeen säpsyanturoiden teippinäytteistä löytynyt hiiva ei juurikaan hetkauttanut.

Eläinlääkärikäynnillä Äppö jouduttiin sittenkin rauhoittamaan, kun alkuhoitona olkaniveleen pistettiin kortisonia. Pistoksen lisäksi saatiin ohjeeksi jatkaa kivun hoitoa muutaman päivän päästä kipulääkkeellä muutaman päivän ajan. Kortisonilla mentiin maanantaista torstaihin ja perjantaista sunnuntaihin Äppö herkutteli Rimadylillä aamuin illoin. Pistoksen jäljiltä olkanivel oli ilmeisen hellä vuorokauden ajan ja Äppö siis ontui maanantai-illan ja vielä tiistainakin. Liikunnan suhteen mentiin rajoitetusti pari viikkoa ja lokakuun viimeisellä viikolla liikuntaan lisäiltiin pikkuhiljaa ja hyvin meni. Tasan kolme viikkoa meni ilman minkäänlaisia oireita ja Äppö oli mielestämme kotioloissa jopa normiÄppöä aktiivisempi ja iloisempi.

Mutta, mutta... Tämän viikon maanantaina tuli sitten takapakkia, kun Äppö ontui illalla kotona levähdettyään jonkin aikaa lenkin jälkeen  Seuraavana aamuna en ontumista havainnut enkä myöskään päivälenkillä, mutta päivälenkin jälkeisen levon jälkeen Äppö ontui taas 

Mitä nyt tehdään-soitto Äppöä hoitaneelle eläinlääkärille ja hänen ohjeistamana haettiin keskiviikkona Cartrophen injektiot, joita pistellään 4 kertaa viikon välein. Ensimmäinen piikki pistettiin Äppösen niskanahan alle keskiviikkona. Nyt sitten pidetään peukut yläilmoja kohti, että tämä piikitys tois avun .

Alun lääkehoidon ja ohjeistuksen lisäksi saatiin eläinlääkäriltä tuju kirjallinen tietopaketti nivelrikosta ja sitä on luettu tunnollisesti. Luonnollisesti olen hakenut tietoa asiasta myös netissä surffailemalla ja todennut moneen otteeseen, ettei olla ainoita nivelrikkoa sairastavan koiran kanssa eläjiä. Ystävät ja tuttavat, joilla on kokemusta nivelrikosta ovat antaneet kullanarvoisia ohjeita ja neuvoja. Ja tietty ihmisten läsnäolo asian tiimoilta ja tsemppaaminen ovat olleet tärkeitä. Tässä alkuvaiheessa nyt tietty aika lailla katsastellaan ja kuulostellaan, mitä nivelrikon kanssa eläminen Äppön kohdalla tarkoittaa. Mennään päivä kerrallaan, otetaan rauhallisesti ja opetellaan/sopeudutaan elämään tämän asian kanssa.

Nivelrikkoon näyttää muuten olevan jos jonkinmoisia lääkehoitoja ja vaikka mitä muita hoitovalmisteita. Asiaan perehtyessään saa huomata, että yksi saa apua yhdestä, toinen toisesta ja kolmas kolmannesta...Tieto lisää tuskaa ja valikoimaa on aivan liikaa. Ei auta itku markkinoilla, vaan nyt lähdetään tutkimusretkelle Äppön nivelrikon hoidossa ja eletään toiveissa, että löydetään konstit, joilla vaiva saadaan pidettyä kohtuullisesti aisoissa. Meidän kokeilumme alkoi siitä, että alun kipulääkekuurin jälkeen lorauttelin Äppön ruuan sekaan Arthroflex-ravintolisää, joka vaikuttikin antavan niveliin luistoa ihan mukavasti. Mutta, mutta... Yhtäaikaisesti ontumistakapakin kanssa Äppö alkoi kuitenkin puklauttelemaan Arthroflex-liuosannoksensa ulos ja pistettiin sitten tuo ravintolisä tauolle. Männä viikolla Sisissä piipahdettuani päädyin kokeilemaan Äppölle Dorwest Herbsin glukosamiini & kondroiitti tabuja, jotka ovat testauksessa tällä hetkellä. Ruokapolitiikka on vielä tutkinnan alla ja Äppö syö toistaiseksi samaa sapuskaa kuin aiemminkin. Erilaisia ruokaesitteitä on tullut selattua ja todettua taas kerran, että markkinoilta löytyy jos jonkinmoista. Vielä on harkinnassa, millä Äppön ruokatynnyri seuraavaksi täytetään (raapii päätänsä asian tiimoilta).

Äppö on saanut varsin kokonaisvaltaista hoitoa, joten hiiva-anturatkin ovat saaneet osansa ja niitä on ohjeen mukaisesti pesty Malaseb-shampoolla muutamaan otteeseen. Kovasti näyttävät edelleen kuivilta, mutta säpsyäminen on vähäisempää. Anturoiden ja ehkä muunkin ihon kuivuuteen (minäkö vainoharhainen???) sorruin ostamaan Äppölle jotain Omega Green öljyä ja lorauttelen nyt sitä sapuskan sekaan. Kieltämättä olen tällä hetkellä kohtalaisen heikko sortumaan kokeilemaan sitä sun tätä, mutta tuskin tuosta öljystä haittaakaan on.

Palataksemme tähän hetkeen voin kertoa, että Äppö ei ole ontunut sitten viime tiistain. Takametsä on ollut pääasiallinen lenkkeilypaikkamme ja siellä ollaan samoiltu n. ½ tuntia kerrallaan. Huomenna Äppinen pääsee demokoiraksi rottweilereiden omistajakurssille, jossa se varmaan osaa olla elementissään.

Lopuksi vielä kuvat meidän edustavista syysmopeista

Keep smiling