Ohjaajan herääminen haussa

Äitienpäiväviikolopun perjantaina ja lauantaina (9.-10.5) päästiin osallistumaan Äppön kanssa hakukoulutukseen Raahessa. Monien sattumien summan ja onnen kantamoisenkin tuloksena saimme kouluttajaksi Kurttilan Pepitan Vantaalta. Vallan siistiä! Perjantai-iltana Pepita tutustui koirakoihin ensin jutustelutuokion ja sitten käytännön harjoituksen perusteella. Äppön kanssa päästiin kokeilemaan koesuoritusmaista treeniä (ALO-rata), jonka onnistuin jännitykselläni munaamaan kohtalaisen perusteellisesti. Kroppani oli jännityksestä kankeena ja rentoutta ei näkynyt lähimaillakaan, Äppö tietty tiukasti hallinnassa ja aivan, aivan liian jämynä ohjasin sitä radalla. Koira teki töitä just eikä melkein niinkuin ohjaaja ohjasi – löysi kyllä maalimiehet, muttei osannut risteillä ja tekipä vielä taaksepäin työskennellessään "kuumalle piilolle" valeilmaisun. Treeni, joka jäi mietityttämään ja melkein vei yöunet. Treenien jälkeinen yö tuli sitten painittua miksi-kysymysten kanssa ja peiliin piti katsoa hartaasti.

Seuraavalle päivälle Pepita oli suunnitellut Äppölle 11. piston treenin, johon sisältyi löytöjä ja tyhjiä kera apujen ja ilman. Aika kauhuissani olin noin pitkästä harjoituksesta, mutta edellisen yön miksi-painin jälkeen päädyin nöyrästi ja jännittämäti toteuttamaan suunnitelmaa. Tällä kertaa päätös osui nappiin =) Äppö paineli kannustavan ohjauksen siivin 300 metriä hakubaanaa risteillen ja tehden välillä löytöjä. Alussa risteily oli hieman hapuilevaa ja koira työskenteli mielellään taaksepäin, mutta homman edetessä Äppö pyrki työskentelemään eteenpäin ja paransi suoritustaan koko ajan kohti loppua. Suoritus ei missään nimessä ollut suoraan oppikirjasta, mutta me Äppön kanssa oltiin treenin jälkeen VOITTAJIA! Miten voikin koira näyttää niin tyytyväiseltä treenin jälkeen – piehtaroi varvikossa ja "hymyilee" leveää läähätyshymyä, käy ottamassa rapsutuksia ja kehuja vastaan hyviltä tyypeiltä. "Sainpas kerrankin tehdä kunnolla hommia"; kertoi koko Äppösen ilme ja olemus. Lauantain toisen kierroksen treeni oli lyhyt ja vauhdikas. Näyttäytyvä maalimies ja löytö, toiselle puolelle pakeneva, koira autolle ja that`s it!

Kokonaisuudessaan viikonvaihteen hakukoulutus oli erittäin onnistunut ja me kaikki saatiin eväitä reppuun tulevien hakutreenien suunnittelemiseen itsellemme ja treenikamuille. Minun ja Äppön onneksi Pepita, kokeneena hakukouluttajana, näki koiran tason vaikka tumpelo ohjaaja yritti kaikin tavoin pilata koiransa ensimmäisen suorituksen. Äppö sai näyttää kyntensä haasteellisessa treenissä ja koiran suoritus rohkaisee (toivottavasti) minua jatkossa suunnittelemaan koiran tasoa vastaavia treenejä.

"Hakukoulun" jälkeen meni toista viikkoa ennen kuin pääsimme Äppön kanssa hakuilemaan ja kokeilemaan siipiämme. Tämän viikon keskiviikon treeneissä saateltiin Äppön kanssa maalimiehet radan (n.140m) loppuun, josta molemmat etenivät 50m syvyyteen ja Äppö katseli vuorotellen kumpaakin etenijää. Radan loppupäästä lähdettiin kävelemään koiran kanssa rauhallisesti kohti alkua, 50 metrissä maalimiehet etenivät samaan tahtiin ja Äppölle näytettiin vuorotellen jomman kumman maalimiehen etenemistä. Maalimiehet näytettiin viimeisen kerran etunurkissa ja sitten vein koiran kauemmaksi ja oikean puolen maalimies tuli pois. Ensin lähetys oikealle puolelle tyhjälle, sieltä pois tullakseen Äppö tarvitsi kyllä kohtalaisen älämölön ohjaajalta, mutta tuli kuitenkin ja sai mennä vauhdista toiselle puolelle, josta moitteeton löytö. Seuraavaksi pari tyhjää, joilla Äppö eteni todella kauniisti eteenpäin ja pistot olivat kuin suoraan oppikirjasta =))) Seuraava pisto oli tarkoitus olla löytö, mutta etenin liikaa eikä koiralla ollut mahdollisuutta saada tuulihajua maalimiehestä. Paluu takaisin keskilinjalla ja koiralle uusi mahdollisuus ja maalimieshän löytyi helposti. Seuraavaksi tyhjä (just ja just kelpo sellainen) vasemmalle ja linjalta suoraan ylitys ja löytö oikealta puolelta. Hienosti meni - kyllä Äppiksestä vielä hakukoira tulee kun saatiin ohjaajaa heräteltyä =)

Motoriikkajumppaa agiliitäen

Maanantaisin ollaan ajeltu Raaheen agiryhmämme (Tähet) treeneihin. Ohjuksemme ovat suunnitelleet ryhmällemme erinomaisia, sopivasti haasteellisia ja sopivasti innostavia harjoituksia. Ensimmäisellä varsinaisella kerralla (pistokkaiden jälkeen) treenattiin neljässä eri pisteessä. Pujottelu ja puomi kontakteineen olivat itsenäisen harjoittelun treenipaikat. Pujottelu vaatii treeniä, treeniä ja treeniä... Äppö alkaa pikkuhiljaa löytää oikean aloitusvälin eri kulmista ja rytmiäkin alkaa löytymään, mutta edelleenkin siltä "väärältä" puolelta ohjaaminen tökkii ja pahasti (etenkin minulla). Lupaamme pyhästi treenata kesän aikana pujottelun hyvälle mallille. Puomin kontaktien treenaaminen tuttujen tarkettiapujen kera aiheutti tällä kertaa jostain syystä harmaita hiuksia minulle, Äppö oli aika kuutamolla asian suhteen ja tarvitsi tosi paljon apuja pysähtymisiin (Ihme homma???). Takaaleikkausta harjoiteltiin hyppy-putki-hyppy-sarjalla, jossa "leikkaus" tehtiin ensimmäisen hypyn ja putken välissä. Tämä harjoitus meni niin siististi niin siistiksi, että tuntui kuin oikein osattais jotain. Takaaleikkaaminen oli helppoa kun koira ohjautuu niin hyvin putkelle, joka oli silleen sopivasti hollilla. Kuuliaisuutta ja ohjaamistaitoja harjoiteltiin yhdellä putkella ja aidoilla, jotka oli laitettu ympyrän muotoon. Ympyrärataa mentiin ensin molempiin suuntiin koko ympyrät ja sitten otettiin välistä vetoja ja siitä suunnan vaihtoja. Näissä välistä vedoista (jos ne nyt niitä oli) sorruin jälleen antinäppäryyteeni käsien yhteiskäytössä, ei onnistu "kynän vaihto kädestä toiseen" vauhdissa ei, ainakaan vielä ;-) Lopuksi tehtiin hyppyharjoituksia kansainvälisellä sarjaesteellä (neljä aitaa tietyin välimatkoin), jonka Äppö selvitti rimoja tiputtamatta toisella yrittämällä. Suorastaan huimaa edistystä oli tapahtunut edelliseen kertaan verrattuna ;-)

Kuluvan viikon maanantain treeneissä oli jälleen 4 rastia, joista kahta treentattiin itsenäisesti ja kahdella oltiin ohjusten valvovien silmien alla. Pussi-pujottelu-hyppy-sarjalla treenattiin itsenäisesti esteeltä pujottelulle menoa (oikean välin löytymistä) ja pujottelun jälkeen tehtiin valssi, jonka avulla vaihdettiin rintamasuuntaa ja ohjattiin koira hyppäämään pujottelun vieressä oleva aita. Ihan kelvosti onnistuttiin Äppön kanssa tässä harjoituksessa, pussilta pujottelun oikean aloitusvälin löytäminen onnistui hyvin ja minähän tietty innostuin kehumaan ihan liikoja ja sekoitin koiran rytmin. Noh seuraavalla kerralla maltoin ja homma toimi paremmin. Valssi pujolta aidalle onnistui ja koira ohjautui hyppäämään, siistiä. Toinen itsenäisen harjoittelun treeni sisälsi 4 vierekkäistä aitaa, joissa tarkoituksena oli hypyn jälkeen vetää koira välistä jne... kunnes kaikki 4 estettä on menty. Ei mennyt ihan putkeen tämä harkjoitus meiltä, Äppö tiputteli jonkin verran rimoja ja minä taisin ohjailla hiukan huolimattomasti. Jotenkuten saatiin kuitennii homma vietyä läpitte. Kolmas treeni oli VARSINAINEN valssaustreeni, joka luojan kiitos tehtiin ohjuksen ohjauksessa ja valvonnassa. 4 aitaa ja muuri -ryhmä oli aseteltu niin, että jokaiseen väliin piti tehdä jonkun sortin valssi. Harjoituksen kuivaharjoittelu ilman koiraa osoittautui minulle suorastaan mahdottomaksi tehtäväksi, olin pihalla kuin lumiukko. Vastoin kaikkia ennakko-odotuksia selvisin valssauksesta kera koiran hyvin ja harjoitus onnistui jopa toiseen suuntaan =) Neljäs treenipiste käsitti A:n, putki-putki-hyppy-putki-hyppy-todellisen pyöritys hyöritys hässäkän. Sinnepäin ohjaillen saatiin Äppösen kanssa rämmittyä homma läpi pariin otteeseen. Etenin jälleen kerraan liian matalana (kumarassa), pysähtelin hölmösti ja käden vaihdoista ei tullut mitään – koira toimi tietty ihan ohjauksen mukaisesti. Opettavainen treeni, jossa tuli hyvin esille tällä hetkellä vaikeimmat ohjaamiseni kompastuskivet. Tunnin lopuksi palkkasin Äppön ruualla heti ensimmäisellä kerralla onnistuneen hyppysarjan (4 aitaa) jälkeen. Esteet kerättyämme meille palautettiin "pistokkaat" (ensimmäisen kerran taitotestaus), jonka termeistä osa meni minulle heprean puolelle ;-) Luotan, että termistö tulee kesän aikana tutuksi. Yhteenvetona pistokkaista todettakoon, että kontakteja, hyppytekniikkaa, "väärän puolen pujotteluohjausta" ja ohjaamistaitoja (takaaleikkaus, sylkkäri, valssi...) tullan harjoittelemaan hartaasti. Esteistä putket menee putkeen ;-) , hallittavuus ja paikalla olo on kohdillaan ja tästä on hyvä jatkaa kehittymistä.

Tupostelut päätettiin tällä erää edellisen viikon keskiviikkoon (14.5). Jatkokurssin päätöskerralla harjoiteltiin mm. kontakteja , ohjauskoukeroita estesarjoilla (mukana vaihtelevasti rengasta, kontaktiesteitä ja pujotteluakin) sekä hyppyjä erilaisista (hyvin tiukoistakin) kulmista. Äppö oli viimeisellä kerralla jotenkin laiskan pulskee, hommat kyllä hoitui, mutta hieman löysäillen. Kontaktit onnistui tällä kertaa hienosti, mutta "löysäily" näkyi erityisesti perushypyissä. Tuposteluista jäi niin hyvät fiilikset, että tänään laitettiin Minnan sähköpostiin anomus vetämään syksyn jatkokurssi kakkoselle.

Tottistelua

Tottista ollaan käytännön syistä (rajallisen ajan puitteissa) tehty enimmäkseen kotipihatottistelun merkeissä. Lähes päivittäin on jotain pientä pyritty ottamaan. Äppön kanssa jauhetaan seuraamista ja siinä erityisesti käännöksissä mukana pysymistä. Tehotreenissä ovat olleet myös maahan menon nopeutuminen ja tämän hetkinen murheen kryynimme hyppynouto. Hyppy ilman noutoa onnistuu estettä kolhimatta, mutta kapulan kanssa hyppääminen on huolimatonta ja este on päässyt kaatumaan useampaan otteeseen. Pirullista säätämistä on nyt ollut tuon estenoudon kanssa, mutta periksi ei anneta ja toivottavasti saadaan tulevalla leirillä eväitä tämän ongelman ratkaisemiseksi. Tällä hetkellä tuntuu taas siltä, että tottiksemme on oikea ongelmavyyhti ja asennetta tarvii jälleen kerran lähteä etsiskelemään itsestä. Jään odottelemaan heräämistä myös tottistelun osalta.

Sotta opettelee edelleen tottiksen perusjuttuja ja hengailee mukana erilaisissa happeningeissä. Käteen tuominen on ollut viime viikkojen projektimme ja nätisti Sotta nostaa hanskan käteeni namin toivossa, vaihtari-idea on löytynyt ja loppujen lopuksi sitten aika helpostikin. Maanantaisin Sotta on ollut mukana Raahe-ajeluilla ja ennen oman agiryhmän treenejä ollaan Sotan kanssa touhuiltu ja hengailtu kentällä ohjausten treenejä sivusilmällä seuraten (ja oppia ottaen). Jarin kanssa Sotta on ahkerasti tehnyt puuhommia takametsässä melkein joka ilta.
Sotan (14kk) ensimmäinen juoksu alkoi tänä keskiviikkona joten kenttähengailut jäävät joksikin aikaa tauolle.

Tuomarointeja

Äitienpäivä vietettiin Pohjois-Ruotsissa (Luleån lähettyvillä), jossa oltiin Jarin kanssa tuomareina epävirallisessa kakkien rotujen näyttelyssä. Ryhmän 1,2,4,7 ja 8 rotuja arvostelin minä ja loput oli Jarilla. Grans Naturbruksskolanin oppilaat järjestivät näyttelyn koulutyönä ja onnistuivat hommassa mukavasti, reippaita nuoria. Pentujen voittajaksi valitsin hyvin tasapainoisesti kehittyneen erinomaisesti liikkuvan englannin springerspanielin. Jarin valinta aikuisten BIS:ksi osui tempperamenttiseen, erinomaisen rakenteen omaavaan parsoniin.

Viime sunnuntaina "urakoin" Utajärven mätsärissä kokonaista 6 pikkukoiraa. Harmittavan vähän koiria osallistui paikallisen ratsastusseuran järjestämään tapahtumaan, mutta minkäs teet. Ainakin koirat saivat toden teolla ja suurella hartauvella kehätottumusharjoitusta. Kiirusta ei ollunna ;-)

Eilen karkasin aikaisemmin töistä ja lensin Helsinkiin dobermannien koearvostelutilaisuuteen, jossa arvosteltavana oli 8 koiraa (4+4). Vastaanottajien palaute koearvostelustani oli "erinomainen rotutuntemus!" ja suoritus luonnollisesti hyväksytty = ) Iltalennolla Helsingistä Ouluun matkasi väsynyt ja tyytyväinen kokelas.
Huomenna edessä on tuomarointi Oulaisten ryhmänäyttelyssä, joten nyt mars huomiseen koitokseen keskittymään...

.