Tokokurssilla Äppön kanssa tehtiin seuraamista, maahanmenoja, paikallaoloa ja hyppyä. Äppön seuraamispaikka on nyt parempi ja perusasennossakin on yritystä asiallisempaan suuntaan. Itse seuraaminenkin on luonnollisesti parempaa. Kartiotötsien pujotteluseuraamisessa, jossa kiertosuuntaa ja -määrää vaihdeltiin, vasemmalle kääntymiset/kaartumiset onnistuivat jo kelvosti. Oikealle puolelle kääntymisissä oli väljyyttä joskin ohjaajallakin oli sellainen hoppu ettei Äppöllä ollut edes mahdollisuutta pysyä aina mukana. Kotiläksynä ollaan tuunattu mm. oikealle kääntymistä. Maahanmenotreenit onnistui ihan mukavasti, Äppö menee maahan nopsammin ja makuuasento on suora, myös istumaannousu maista on varmistunut =) Paikallaolossa Äppö makasi koko ajan tarkkaavaisena (korvat hauskasti höröllään) minua tapittaen ja makuuasento pysyi suorana. Hyvä Äppö!
Alkuun hyppytreeneissä koiralle näytettiin, että lelu vietiin esteen toiselle puolelle ja koira lähetettiin lelulle hyppy-käskyllä. Ei ongelmaa tässä, koira hyppäsi eka käskystä moitteettomasti hypyn toiselle puolelle. Ongelma tulee vasta kun koiralle ei näytetä, että esteen toisella puolella on se lelu, silloin loppuu Äppösen usko eikä koira lähde ensimmäisestä käskystä. Nämä ongelmat juontavat mahdollisesti juurensa siitä, että koira on oppinut, että esteen toiselle puolelle heitetään kapula ja se haetaan sieltä. Nyt pitäisi lähteä hypätä ihan "tyhjän" päälle ja vielä ilman ohjaajan voimakkaita vartalokäskyjä. Saatiin tietty hyppykotiläksyjä, jotka muistuivat mieleeni vasta tätä yhteenvetoa kirjoitaessani. Onhan tässä tämä ilta aikaa hypellä kotosalla "tyhjän" perään.

Agiliitokurssilla Sottan kanssa päästiin harjoittelemaan jo useampia esteitä kerrallaan ja ohjausharjoituksena valssattiin. Uusina esteinä aloitettiin rengas ja A ja omana harkkana treenattiin jo viime kerralla aloitettua pujottelua. Putki-aita-aita-putki yhdistelmillä harjoiteltiin valssausta. Minun valssaukset onnistui ihan hyvin ja putket imee Sottaa kivasti. Muutamissa hypyille ohjauksissa sorruin ohjaamaan Sottaa kuin kokeneempaa koiraa luonnollisesti sillä seurauksella, että sössin eikä Sottalla ollut mahiksia onnistua. Matalan renkaan Sotta meni lähes rutiinilla (kun sitä treenattiin katsokaas juhannuksena ;-)) A:lle meno olikin sitten eri juttu ja siinä jos jossain mulle hoksautui, että alkeiskurssillahan tässä. Sottan tuntien kerroin Minnalle ettei A:lle meno taida olla ihan yksinkertainen juttu johon Minna meinas, jotta jeesataan Sottaa vähäsen. Niinpä me sitten tuupattiin l. jeesattiin kaksissa naisin mastiffia A:n harjalle ja siitä se sitten lähti rullaamaan vaikken kyllä ihan heti ois uskonutkaan. Seuraava kerta oli jo huomattavasti helpompi ja muutaman kerran jälkeen A:lle meno näytti jo suorastaan vaivattomalta. Sen verran kookas on Sotta, että alastulokontaktille seisahtuminen tuli automaattisesti tarkettiherkun avulla.
Viime kerran pujotteluharjoittelun hankaluudet jäivät vaivaamaan mieltä joten pujoa harjoiteltiin kotipihan kepeillä ennen toiselle tunnille menoa. Nyt Sotta pujotteli herkun perässä niin näppärästi kuin vaan mastiffin ruholla onnistuu, "väärältä" puolelta pujottelukin onnistui huomattavasti paremmin kuin Äppöltä. Sotta ei ole niin "puolisidonnainen" kuin Äppö ja ohjaaminen "väärältä" puolelta tuntui huomattavasti helpommalta, toki Sottan isouskin helpotti ohjaamistani.
Eipä tarvinnut muuten Sottaa unipuulle houkutella agiliitokurssilta kotiuduttuamme sen verran oltiin rassattu toisen aivonystyröitä.