Äppö heppakeskuksella

Viikon takaiset heppakeskuksen maneesitreenit meni kyllä vähän äpöstelyn puolelle. Äppö oli jostain syystä tavallista herkkiksempi ja reagoi erilaisiin ääniin, teki hommia, mutta keskittyminen tekemiseen olisi saanut olla parempaa. Ohjatun treenin aiheena oli takaaleikkaukset ja itsenäisesti veivattiin puomi-aita-settiä, pujottelua, pussia ja neljän aidan suoraa. Erityisesti takaaleikkausharjoittelua varten suunniteltu radanpätkä harjoittelu oli kyllä sellaista tahkoamista, että...Parissa kohdassa takaaleikkaus onnistui Äppön kanssa kelvosti, mutta yleismeno radalla oli todella hakusessa. Minä taas töksäyttelin ja hidastin Äppön muutenkin nihkeää menoa. Keinulla sössin kun päästin Äppön eka radalla menemään sinne vauhdilla sillä seurauksella, että Äppö herkkiksenä säikähti keinun vinhavauhtista alasmenoa ja loikkas kesken kaiken keinulta."Kädestä pitäen" tarttee Äppö näköjään viedä keinulla - kun vielä muistais tuon eikä yrittelis liikoja. Toisella otoksella vein keinun tarkasti ja Äppö asteli, joskin hieman vielä normaalia varovaisemmin, keinun loppuun asti. Yleismenoon saatiin vauhtia taas lelulla, mutta jotenkin menostamme jäi sellainen nihkeä tuntuma. Asia jäi vähän vaivaamaan ja kävin ottamassa radan alun vielä ennen treenikerran päättämistä ja sain kuin sainkin skarpattua ja ohjattua tsemppaavammin ja sujuvammin sillä seurauksella, että Äppösen menokin näytti menemiseltä. Onneksi kävin "paikkomassa" radan.
Itsenäisesti treenattavilla pisteillä homma sujui suht näppärästi. Puomi menee reippalla tahdilla, mutta ylösmenokontakti on tarkkailun alla. Pujottelussa petrataan koko ajan, mutta vielä ei Äppön pujottelu  kestä kovinkaan paljon minun loittonemista tai "väärän" puolen ohjausta. Tietyllä tyylillä vietynä pujottelu näyttää siltä kuin koira tietäis mitä tehdään =) Neljän aidan suoralla harjoiteltiin Äppön kanssa vauhdikasta etenemistä ja tulemista onnistuneesti kunhan ensin maltoin taas mennä koiran tason mukaan.

Tiistain tokot

Tokokurssilla liikesuorituksia harjoiteltiin kokeen omaisesti liikkurin ohjatessa ja välillä leikittiin ja harjoiteltiin liikkeitä osissa. Homma aloitettiin luoksepäästävyydellä, jossa Äppö ei ensimmäisellä kerralla malttanut pysyä perusasennossa vaan tervehti tervehtijän hillitysti. Seuraavaksi ohjelmassa oli seuraaminen taluttimessa ja ilman. Seuraamiskaavio käytiin läpi etukäteen ja itse liikkeen aikana käytettiin liikkuria. Perusseuraaminen meni hyvin, vapaana seuraaminen jopa vielä paremmin. Parissa oikealle kääntymisessä oli hieman väljyyttä ja muutamissa perusasennoissa oli säätämisen varaa. Seisomisliikekin otettiin koemaisesti, siinä valmisteleva osuus ja seisahtaminen on kunnossa, koiran luo palaaminen vaatii vielä hiomista. Paikallaolo loistava, Äppö makasi 2 minuuttia tarkkaavaisena rupelit höröllään ja noudatti maahan- ja istukäskyjä napakasti. Luoksetulo tehtiin myös koemaisesti, siinä luoksetulo ja eteenistuminen moitteettomat, perusasennossa sanomista. Jälleen mukava tokottelukerta takana, Äppö keskittyi hyvin ja touhuamisvire oli kohdillaan.

Sottaliidot

Keskiviikon agilitykurssilla meistä kurssilaisista oli paikalla vain puolet (3/6) joten me tytöt saatiin urakoida oikein kunnolla. Alkuun hullaannutettiin koirat kolmen putken hässäkällä ja kyllä tuli Minnan putken sisälmykset putsattua hyvin kun Sotta syöksyi putkesta toiseen suorastaan vallattomasti. Seuraavana ohjelmassa oli ohjaustreeeniä lyhyillä, aidoista ja putkista rakennetuilla radanpätkillä. Ohjausharjoitukset meni hyvin ja Sotta toimi sen mukaisesti. Amatsoonivartaloni kääntyi kuin kääntyikin barbimaisesti (lukiten alavartalon paikoilleen ylävartalon kääntyessä) ja Sotta luki sen mukaisesti suunnanvaihdon hienosti vaikka houkutusesteitäkin oli asetettu ansoiksi =) Hyvä ME! Ohjaustreenien jälkeen mentiin keinulle ja tällä kertaa saatiin kuin saatiinkin Sotta menemään keinu loppuun asti. Siihen tosin vaadittiin minun, Minnan ja Joonatanin lisäksi nakkiarmeija ja jonniin verran hien vuodatusta, mutta tehty mikä tehty - Sotta meni keinun omalla tyylillään taaplaten! Keinu tais viedä viimeisetkin mehut minusta ja Sotasta kun lopputunnin rataharjoittelu meni meiltä ihan Joonatanin laskemien tupelopisteiden keräämiseksi. Lyötiin sentään tupelopiste-ennätys keräämällä täydet 10 tupelopistettä yhdeltä radalta ;-) Onneksi lopuksi otettiin vielä pujottelua, josta jäi hyvät osaamisfiilikset. Jopa Joonatan huomasi Sotan olevan hyvä pujottelemaan. Toki Sotta pujottelee vielä kädessäni roikkuvan nakinpalan imussa, mutta Sotan letkeän vauhdikas tyyli ja kropan käyttö pujottelussa on mukavaa katseltavaa ja Sottaa pystyn ohjaamaan muuten jopa väärältä puolelta - isous on valttia.