Mitäpä sitä meille?

Kuulumisia

Tässä tautisena turinoidessani ei tunnu ollenkaan siltä, että kunto olisi kohonnut yhtikäs mihinkään, mutta kyllä yhteiskuntoutumisprojekti vaan on edennyt. Perinteisten kävelylenkkien lisäksi kuntoa on kohotettu umpihankilenkein ja vauhdikkailla potkurilenkeillä. Jos emännästä ei kunnon kohoamista huomaakaan niin Äppön takalisto paisuu siihen malliin, että jotakin on selvästi tehty. Ja parempi, että ollaankin tehty kuntopuuhia. Päätettiin nimittäin tässä yhtenä kauniina helmikuisena (oikeesti se olikin tammikuun vimppapäivä) lauantai-iltana ystäväni Eijan kanssa toteuttaa pitkäaikainen haaveemme vaelluskeikasta. Näillä näkymin kesäkuussa Maiju&Äppö ja Eija&Manu tallustavat Suomen suosituimmalla vaellusreitillä, karhunkierroksella .

Omakivakuntoilua Äppön tahdissa

Äppö kävi lihashuollossa Matilaisen Suvilla kutakuinkin viikko sitten. Käsittelyn jälkeen sain kuulla mukavia uutisia siitä kuinka Äppön rangan lihaksisto oli hyvässä kunnossa, mainittavia lihaskireyksiä ei ollut ja rangan alue oli sen tuntuinen kuin pitääkin. Kotihommia venyttelyn ja muun lihashuollon suhteen ollaankin tehty tunnollisesti. Kotivenyttelyissä olinkin huomioinut, että vasen takaraaja ei ojennu taaksevenytyksessä yhtä hyvin kuin oikea. Käsittelyn aikana Suvi havaitsi saman asian ja paikallisti ongelman polveen ja mahdollisesti sitä liikkuttaviin lihaksiin, lisäksi Suvin mielestä Äppö kevensi seistessään vasenta takaraajaansa ajoittain, liikunnassa ei näkynyt mitään puolieroja. Nyt olen tietty syynännyt kotosalla ja lenkeillä Äppö seisomista ja liikkumista mutten ole huomannut yhtikäs mitään (raaps raaps päätänsä). Itse asiassa tuon hierontakäsittelyn jälkeen vasemman takaraajan taaksevenytyskin on sujuvampaa, jospa siellä olikin vain lihaksistoa jumissa, tiedä häntä. Sen kuitenkin tiedän, että kevään aikana käyn kuvauttamassa tuon koiran rangan ja samallahan tuota ottaa polvistakin kuvat.

Äppö esittelee ylpeänä uutta lahjapukuaan, jonka avulla lihaksistoa pidetään lämpöisenä kovemmillakin pakkasilla

Sotan käpälähaaveri parani hyvin ja oikeastaan hurjan nopeasti. Eipä ehtinyt kuitenkaan kulua kuin pari viikkoa kun Sotta lohkaisi kyntensä jääkokkareen parissa touhutessaan =( Aika mojovan näköinen halkeama tuli kynteen ja vertakin sieltä tuli ihan kiitettävästi, muutaman päivän päästä kynnen”katto” irtosi ja nyt sitten hoidellaan ja odotellaan päällyskynnen kasvamista. Ou jee! Eipä tuo kynsivamma kyllä näytä Sotan puuhastelua rajoittavan vaikka luulis sen olevan kuiten kipeä.

"Kuole narupallo!"

Treenivuosi käynnissä

Käpälää päälle-sopimuksesta on pidetty kiinni ja koirat on päässeet treenaamaan. Mahdollisuuksien mukaan ollaan käyty tottistelemassa tiistaisin Äimärautiolla maneesilla, sunnuntaisin on ajeltu Ruukkiin heppakeskukselle ja kotosallakin on tehty juttuja. Treenien aloittaminen oli melkoista häseltämistä ja säätämistä kun intoa meillä tais olla huomattavasti enemmän kuin taitoa. Pikkuhiljaa ollaan saatu rytmistä kiinni ja molempien koirien kanssa ollaan nyt saatu alle hyviä treenejä.

Äppön kanssa on treeneihin pyritty hakemaan vaihtelevuutta ja yllätyksellisyyttä jotta pysytään hyvillä fiiliksillä molemmat. Perusasennon ja seuraamisen oikeaa kohtaa hinkataan varmaan loppuikämme, samoin käännösten säpäkkyyttä. Seuraamisen suhteen haastetta siis löytyy ja pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että homman haasteellisuus tekee siitä entistä mielekkäämpää. Tadaa! Taidan olla fiilistelyn jäljillä ;-) Jäävistä liikkeistä istuminen on varmin, maahanmenon vauhdikkuus vaihtelee ja seisomisen paluuvaihe on ajoittain epävarma. Nouto on kivalla mallilla. Seuraaminen on kuitenkin se asia johon keskitytään nyt talvikaudella ja siinä riittääkin vääntämistä.

Agilitytreeneissä ollaan tälle vuodelle käyty kokonaista kaksi kertaa. Hyppyesteet mentiin minikoirien korkeuksilla ja ratoja mentiin vähän niin ja näin, mutta väliäkö sillä kun hauskaa meillä ainaskin oli. Liitotreenien aloittaminen toipilas-/kuntoutusvaiheen jälkeen jahkailutti minua kovasti ja vaikka nuo kaksi kertaa menivätkin koiran kunnon puolesta hyvin niin päädyimme jättäytymään liitämisen talvitreenauksesta tällä kaudella. Tottiksessa riittää meillä tuunaamista ja keväällä jatkamma toivottavasti liitämisen parissa. Hakua me ei talvisin treenata olleskaan, sen verran mukavuudenhaluinen olen nykyään ;-)

Hösön mastiffin kanssa jatkamme treeneissä edelleen tutulla ja turvallisella tiellä – perussettiä jauhetaan =) Keskittyminen ja malttaminen ovat treenien avainsanoja. Perusasentoa ja katsekontaktia, pieniä seuraamispätkiä, istumista, maahanmenoa ja luoksetuloa reiluin avuin. Yrittämisen puutteesta Sottaa ei voi syyttää ja voi vain ihmetellä miten tuon kokoinen otus ehtiikin tarjoamaan niin monta eri juttua pienessä hetkessä pienen nakinpalan toivossa. Noh olen tyytyväinen, että toisella on halu saada palkkaa, keinot on vaan ajoittain hieman kyseenalaiset ;-)