Uuden blogivuoden

Aloitamme tyylikkäästi uudessa kuosissa, josta kiitos ja kunnia kuuluu Jossulle

Hitaasti hyvä tulee...

Ainakin meillä toivotaan niin ja uusi treenivuosi onkin aloitettu tosi rauhallisesti. Suunnitelmissa oli treenien aloittaminen hiljalleen näin vuoden alkajaisiksi, mutta toisin kävi ja treenitauko jatkuu edelleen. Itse leikkauksestahan Äppö toipui hienosti ja haava parani hienosti. Joulun alla tuli kuitenkin takapakkia kun Äppö päätti omatoimisesti lopettaa huonesulkeisensa ja hyppäsi portin yli, koiran säikähtäneestä olemuksesta ja ilmeestä päätellen johonkin sattuikin. Hyppyhommelin jälkeen Äppö alkoi liukastella laminaatilla, käveli ilmeisesti jännittyneenä eikä tassut pitäneet, parit kunnon sutarit eikä ollut enää ihme, että koira jumitti takaosansa kohtalaisen huolellisesti ja oli selkeästi jännittyneen ja kipeän oloinen. Elänlääkärin ohjeen mukaan Äppö napsi muutaman päivän ajan kipulääkkeitä, joista oli selkeästi apua. Vuoden vaihteen jälkeen (5.1) Äppö pääsi hierojan käsittelyyn ja kokeneet kädet löysivätkin Äppön takaosasta selkeät ”noidannuolen” merkit, joten eipä ihme että koiruus näytti ajoittain kipeältä. Voi vain arvailla miltä tuntuu kun iskiashermo on pinteessä, AIJAI! Hierontakäsittely vei Äppön (ilmeestä päätellen) nirvanaan vaikka useampia jumikohtia löytyikin. Ihmeellisten taikakäsien jäljiltä vein kotio ihan eri rennonletkeän koiran =) Kotiläksyksi B-vitamiinikuuri ja venyttelyjä sekä sopivaa liikuntaa. Lohduttavaa oli kuulla, että vaivat ovat yleensä hoidettavissa ja seuraava käsittelyaika varattiin parin viikon päähän.

Tällä hetkellä Äppö on jo huomattavasti paremmassa ja erityisesti rennommassa kunnossa, mutta vielä on takaosan käytössä toivomisen varaa normikuntoon nähden. Lenkeillä Äppö lähtee enemmän kuin mielissään ja pientä tottisjumppaakin ollaan sisätiloissa ja lenkkien yhteydessä tehty. Intoa näyttäisi tällä hetkellä olevan enemmän kuin taitoa. Sekä emännällä että koiralla on kunto päässyt romahtamaan ja nyt onkin oiva sauma aloittaa yhteiskuntoutuminen askel askeleelta. Joten Äppön osalta alkuvuosi menee kuntoutumiseen, jonka toivomma tuottavan tulosta siihen malliin, että päästään treeniraporttejakin antamaan.

Sotalla suhisee

Sotalla menee lujaa, kolttosia ja vauhtia riittää vaikka muille jakaa. Kolttostekojen perusteella Sotta potee jonkinmoista ”pennuksi jälleen”-kautta ja siitä ovat toistaseksi saaneet kärsiä Jarin ja Joonatanin jalkineet ja muut vaatetuskappaleet. Joonatan tuumasikin, että iskän pitäis viedä Sotta eläinkouluun opettelemaan tapoja ;-) Sotalla näyttäisi olevan meneillään jonkin sortin herkkiskausi ja treenirintamalla onkin jatkettu turvallisesti perusasioiden työstämistä. Joonatan on innostunut opettamaan sille ”köllö”-käskyä ja menestystäkin opetus on tuottanut.

Energiaa Sotta on saanut purkaa kirmailemalla vapaana metsässä ja touhuamalla pihalla, silti akkuja on riittänyt ajoittain myös kolttostelupuuhasteluihin.

Tuomarointimietteitä

Laajentamisvauhtiini pätee hyvin alun ”hitaasti hyvä tulee”-fraasi. Viime vuonna keskityin koiraharrastussaralla omien koiruuksien kanssa touhuamiseen ja tuli käytyä vain yhdessä koearvostelutilaisuudessa, jossa sain arvosteluoikeudet dobermanneille ja olen oikein tyytyväinen saavutukseen. Lähivuosina vähintään yksi rotu per vuosi voisi olla oikein sopiva laajennustavoite minulle. En toki pistä pahakseni jos onnistuisin laajentamaan ahkeramminkin – katsotaan miten aika ja rahkeet riittää eri rotuihin syventymiseen.

Alkavan vuoden tuomarointikeikat pääsin korkkaamaan leppoisassa loppiaismätsärissä Oulussa ja lisää näyttelytunnelmaa haettiin katselu-/seurustelukeikalla Kajjaaniin tamminäyttelyyn.