Synttäribileet

Viime viikon lopussa pidettiin koirahommista lomaa ihan totaalisesti. Sammalmetsässä käytiin pikku lenkeillä, mutta muutoin koirat saivat hengailla pihalla ja sisätiloissa ihan omiin nimiinsä. Hyvä näin kun meidän talossa valmistauduttiin viettämään Joonatanin 6-vuotis syntymäpäiväjuhlia. Yritin saada huushollia jokseenkin siedettävään kuntoon ja toivoin todellakin, että sääennustusten lauantaiksi lupaama aurinkokeli toteutuisi ja juhlat saataisiin pitää ulkosalla. Juhlien järjestäminen ei todellakaan ole se mun juttu joten jouduin jälleen kerran nakittamaan lähisukua ja jopa Joonatanin kummiserkun apujoukoiksi ;-)

Joonatan ja Jenni avittaa taikinakulhon rappauksessa ; )

Kakun kanssa olen oppinut ottamaan varman päälle ja lyömään rahat leipurin käteen, tänä vuonna kakun teki työkaverini ja taitaa muuten tehdä toistekin, uskomattoman herkullista ja suussa sulavaa oli tuo hämähäkkikakku. Tosin meinasin onnistua valmiin kakunkin pilaamaan kuljetusvaiheen äkkijarrutuksella – onneksi hommasta jäi vain pienet "jarrutusjäljet" yhdelle laidalle.

Hämähäkkikakku

Kaikista minun kämmäilyistä ja kohelluksista huolimatta juhlat saatiin juhlittua iloisissa merkeissä ja kaikki vaikuttivat tyytyväisiltä. Lasten meno oli sen verran vauhdikasta, että oma pää oli pyörällä menosta vielä seuraavana päivänäkin. Kyllä tuommoinen biletyspäivä käy ihan työstä. Joonatanilla on yksi elämän etappi taas saavutettuna ja niimpä meillä asustaa on nyt kuusvuotias reipas eskarilainen.

Joonatan futisharkoissa

Koirain iloista menoa

Loppuviikon treenilepo ja synttäribileiden huonesulkeiset tekivät selvästi terää ja vielä kun Äppösen lääkitykset alkaa olla kohillaan niin johan alkoi aurinko paistamaan meidänkin treeneihin jälleen =) Korva ei selkeestikään ole enää pipi – jihaa!

Sunnuntaina aloin jo potea vierotusoireita koirain kanssa touhuamisesta joten päivällä paineltiin Äppösen kanssa Haukkukeitaalle katselemaan agilitykisoja ja houkuteltiin mukaan ärräkaksikko Riikka&Raffekin. Mukavassa seurassa kisoja seuratessa vierähti tunti jos toinenkin. Tuttujen puolesta sai jännittää ihan urakalla ja hienosti raahelaiskoirakot radoilla pinkoivatkit – hyvä, hyvä, hyvä! Äppöä suoritusten katselu ei kyllä voinut vähempää kiinnostaa ja rotowailerinaaras keskittyikin rapsuttajien metsästykseen yleisön joukosta, varsinainen agiliitoluppaus. Velipoika Raffen ratasuoritusten katsominen sen sijaan yllytti ajoittain turhankin äänekkäisiin kannustushuutoihin ;-) Agiliitelykatselun välissä poikettiin Äppösen kanssa lenkillä ja matkan varrella käytiin testaamassa Haukkukeitaan pk-esteet – eipä ollut ongelmia ylityksissä ei.

Sunnuntai-iltana käytiin pitkästä aikaa hakumetsässä. Suunnittelin Äppölle toooosi lyhyet motivaatiotreenit, joissa Äppön ja minun lähestyessä aluetta äänekkäät maalimiehet pinkaisivat yhtä aikaa molemmille puolille. Lähetin Äppön ensin vasemmalle, vauhdikas suora eteneminen näyttösuuntaan ja löytö, moitteettomat ilmaisut. Oikealla puolella lymyilevä maalimies oli valjastettu seuraavilla ohjeilla: "kun koira on edennyt jonkin matkaa pinkaise yllättäin etiäpäin niin paljon kuin koivista lähtee ja niin pitkälle kuin ehdit". Juu ei mennyt tällä kertaa ihan suunnitelmien mukaan ei. Maalimies kyllä teki työtä käskettyä, mutta minä poloinen lähetin koiran hieman liian aikaisin ja tällä kertaa Äppö etenikin hienosti suoraviivaisesti ja päämäärätietoisesti sinne minne näytin (siis WAU!) eikä huomannut eri kohdasta pinkaisevaa maalimiestä ennen kuin oli itse pinkaissut viiteenkymppiin. Mönkään mennyt suunnitelma poiki siis oivan etenemisharjoituksen – siistiä.

Tiistaitottistelut tottisteltiin sateessa ja tällä kertaa mukana olivat meidän talon molemmat koirat. Sotan kanssa oli suunnitelmissa keskittymisharjoituksia (=istu rauhassa sivulla ja tapita mua silmiin), leikkiä ja ihka ensimmäinen näytelmäharkka. Alussa keskittyminen oli parempaa ja Sotta pystyi pönöttämään jo jonkin aikaa keskittyneesti perusasennossa sivulla. Muutaman onnistuneen suorituksen jälkeen keskittyminen herpaantui ja Sotta söhelsi menemään, sain kuitenkin koottua sen säheltämisen ja loppuun saatiin pari onnistunutta sivulla istumista. Sotta on vähän kainostellut leikkimistä oudommissa paikoissa ja uusissa tilanteissa joten varauduin leikkimissessioon tunkemalla treenitakin taskuun jos jonkinmoista lelua. Ensimmäisenä kaivoin taskusta narupallon ja kas kummaa Sottahan syttyi siihen heti ja viiletti pitkin nurmikenttää pallon perässä ja toi sitä mulle uudelleen nakattavaksi. Oli kuulkaa koominen ja häkellyttävä näky – mastiffi painattaa narupallon perässä täyttä laukkaa ja ihan tosissaan. Narupallosession jälkeen otettiin vielä pari näytelmäkuviota eli pyörähdettiin kertaalleen kehäkierros ympäri ravaten jonka jälkeen Tanja syynäs Sotan hammaskalustoa ja kroppaa, mallikkaasti meni.

Äppölle suunnittelin ilmoittautumistreenin, piiitkän suoran seuraamisen, säpäkät jäävät ja eteenmeno. Seuraaminen olisi saanut olla paikoitellen intensiivisempää ja erityisesti käännökset tökki, mutta silti Äppön vire oli ihan eri sfääreissä kuin edellisellä viikolla. Ilmoittautumiseen, jääviin liikkeisiin ja eteenmenoon olin oikein tyytyväinen. Kyllä tämä tästä taas aukenee.

Tänään (tai oikeastaan eilen) aamusella Äppö pääsi lenkille amerikan tätinsä kanssa. Ami Metkan (=Äppön edesmennyt äitikoira) siskon kanssa käveleskeltiin leppoisasti Nokela-Lintula-Höyhtyä-akselilla. Ami on oleskellut viimeiset kolme vuotta Dallasissa ja tehnyt rapakon takana positiivista rottispeeärrää ihan urakalla. Nyt tämä ihastuttava tätikoira on kesälomalla kotimaassaan ja on edelleen ihan oma sympaattinen ja touhottava itsensä. Kerrassaan viehättävän vetreä kymmenvuotias on Amiskuukkeli.

Ami-täti lomailee

Iltasella agiliidettiin jatkokurssi kakkosella Tupoksella. Tunnin aluksi Äppöllä oli syttymisvaikeuksia, mutta harjoitusten edetessä Äppökin alkoi heräämään. Alkuun tehtiin helpohkoa suoraa radanpätkää, jossa aidottiin ja mentiin putkea ja pussia. Homma meni teknisesti hyvin, mutta vauhtia olis saanut olla enemmälti. Seuraavassa harjoituksessa pääpaino oli ohjauksessa, takaleikkaus ja valssi yhdistettyinä samaan harjoitukseen. Kuvioni ilman koiraa oli suorastaan säälittävä (taitaa olla mielikuvituksen puutetta kun nuo rataan tutustumiset tuottaa ongelmia), mutta jotenkin onnistuin onnistumaan jälleen paremmin koiran kanssa. Väliin otettiin kontaktiesteitä A:n kontaktien itsenäistä harjoittelua ja vauhdista aidalta-keinulle-harkka Minnan ohjauksessa. A:n alastulokontakti oli Äppöllä hakusassa, mutta onnistui kolmannella yrityksellä sitten ihan nappiin. Keinulla liikkuessaan Äppö oli kovin epävarma, mutta meni kuitenkin (viikonvaihteen Raahe-keikalle suunnitelmissa keinutreeniä Käpiksessä). Tunnin päätteeksi otettiin pari radan pätkää, joiden menemisen suunnittelusta jouduimme itse vastaamaan harjoittelmalla rataan tutustumista. Molemmissa harjoituksissa onnistuin viemään Äppösen sen ja minun taitojen ja kykyjen mukaisesti ja fiilikset tunnin jälkeen olivat varsin hyvät. Vielä mainitakseni jotta sorsanmetsästys on alkanut ja siltä kyllä kuulostikin agiliitotreeneissä, pum-pumit tahdittivat liitämistämme eikä Äppö korvaansa paukuille lotkauttanut =)