Pumputtelutreenit aloiteltiin kotosalla perjantaina, Jari ja Joonatan ampuivat naapurin pihalta kun Äppön kanssa otettiin keskittynyttä seuraamista (käännöksiä paikalla ja hidasta kävelyä Äppön seuratessa intensiivisesti). Pariin ensimmäiseen pamaukseen Äppö reagoi selkeästi, mutta hommaa jatkettiin kuin mitään ei olis tapahtunut vaatimuksena toimiminen laukauksista huolimatta. Homma näytti toimivan ja Äppö pystyi jatkamaan hommia.

Lauantaiaamuna ajeltiin Raaheen Käpikseen, jossa ilmoittauduttiin tottelevaisuusosuuden harjoituskokeeseen. Jälkiviisaana voin todeta, että tämä olis pitänyt tajuta jättää tekemättä. Lyhyesti tiivistettynä tottis meni niinkuin ihan persiilleen. Vaikkei tällä kertaa ammuttukaan oli meidän meno tottiskentällä vaisua ja seuraamisen kontakti pahasti hukassa, suoritus taaplattiin läpi jotenkuten. Katsastuksen vikalista on pitkän pitkä ja tottisongelmat taitavat olla niin perustavaa laatua että edessä on täysremontti koirakolle. Nyt kyllä tarttee jostain kummasta löytää uskoa ja nostetta osaamiseemme... itsellä on tällä hetkellä jokseenkin kädetön olo. Isot kiitokset Tanjalle tilaisuuden järjestämisestä (tällaisia tarvitaan) ja kannustavista kommenteista!

Tää tekis tän homman (kuva Jossu)

Tottiksen jälkeen - mikäs nyt neuvoksi?

Oman osuutemme jälkeen Äppö lepäili jonkun aikaa autossa. Viimeisen harjoituskoeparin suorituksen aikana kuunneltiin paukuttelua kentän parkkiksella treenaten – Äppö reagoi, mutta pystyi jatkamaan hommia joskaan ei ihan huolettomasti. Sen hetkiset huolet ja murheet karistettiin lyhyellä agisessiolla, otettiin A:n ja puomin kontakteja sekä keinua ja vielä loppuun säpäkkä ja helppo aita-putki-ohjausharkka, jonka jälkeen leikittiin. Tunnustan, että aivan liikaa harjoittelua Äppölle yhdellä kertaa, mutten kuitenkaan voinut jättää hommaa siihen vaisuun tottisteluun ja löytyihän siihen Äppöseen sitten vipinääkin. Ja oli muuten Käpiksen kentällä muutakin vipinää kun yllätimme tämän lemmenparin leikeistään:

Lopun päivää ja illan Äppö sai huokasta ja levähtää rauhassa kun me (vanhempani, Joonatan ja minä) mentiin Lapaluotoon tuttavaperheen järjestämille kalajuhlille. Vieraita juhlilla oli vauvasta vaariin (ikähaitarilla 2-90vee) ja yhdessä nautittiin herkullisista meren antimista ja seurusteltiin leppoisessa tunnelmassa ihanassa auringonpaisteessa. Elävän musiikin esitykset aloitti poikabändi The Nightmare, joka villitsi ja ihastutti yleisönsä. Joonatan sekosi täysin ja jorasi huumassa biisin toisensa jälkeen eläytyen joonatanmaisesti sataprosenttisesti. Ilta toi tullessaan vielä ihanaa kitaransoittoa ja laulua, lisäksi kuultiin ja nähtiin hauska teatteriesitys. Kerrassaan ihana ilta idyllisessä pihapiirissä mukavassa seurassa =)

Sunnuntaiaamuna oli hakutreenit, joissa toteutin jo pitkään mielessä olleen koemaisen harjoituksen. Alokasluokan radalla oli 3 maalimiestä valmiina piiloissaan, joiden sijainnit olivat minulle ja Äppölle tuntemattomat. Kuten etukäteen oli jo arvattavissa tämä maastokatsastus me läpäistiin. Tuloksena 3 löytöä sallitun ajan puitteissa, ilmaisut moitteettomat (pientä rullanottotapaturmaa lukuunottamatta ;-)) ja työskentelystä muutama pistemenetys parista liian lyhkäsestä pistosta. Tyytyväinen olin suoritukseemme ja jatkossa tehdään töitä, jotta saadaan Äppö irtoamaan riittävän syvälle kertaheitolla. Kiitokset treeniseurasta Marika, Jossu, Miuku & Joona!

Iltapäivällä kotiuduttiin Sammaltielle, jossa illan koiratreeniohjelmassa oli lyhyt pum-pum-tottistelu. Ohjeistin Jarin ampumaan hyppynoudon jälkeen seuraamisen yhteydessä, mutta suureksi hmetyksekseni ensimmäinen laukaus tulikin Äppön hypätessä hakemaan noutokapulaa (Jari luuli koiran tehneen jo hyppynoudon). Kerrankin sain hallittua itseni ja Äppön reagoidessa laukaukseen korvia höristämällä ja seisahtumalla annoin ylimääräisen käskyn, jonka avulla Äppö suoritti liikkeen loppuun. Äppön luovuttaessa kapulaa tuli seuraava laukaus, johon ei reagointia. Seuraamisen yhteydessä hieman reagointia, mutta vaatiminen tuotti toivottua tulosta ja koira pystyi toimimaan. Lyhyen tottistelusession loppupalkkana oli mieluinen RUOKA!

Illalla samoiltiin Äppön kanssa mustikoiden persolla Sammalmetsässä, mustikkaretkelle sain seurakseni myös Joonatanin ja naapurin Saaga-tytön. Lapset olivat touhuissaan ja viihtyivät hyvin, kipposet täyttyivät herkullisista mustikan mollukoista. Parhaimmat marikot löytyivät seuraamalla Äppöä, joka söi intohimoisesti mustikoita omatoimisesti. Varsinainen palveluskoira palveluksessanne!