Tiistai-ilta pyhitettiin tottikselle. Pyydettiin Kati tarkkailemaan ja ohjaamaan tekemisiämme, kyllä saatiin taas aimoannokset ajateltavaa ja etenemisen eväitä – kiitos Kati! Mukana menossa hääräsivät minä Sotan ja Äppösen kanssa, Äppön sisarukset Wilma ja Riki kera Seijan ja Jennyn, Tanja ja Noopeli sekä Anna ja Capo.

Wilma yrittää tosi kovasti

Rikilläkin yritystä piisaa

Aloitettiin Sotan kanssa tavoitteena saada evästystä perustan rakentamiseen. Sotta on herkkishäärä ja yritykseni saada koira tekemään jo hetkellisesti ilman immuutusta oli johtanut siihen, että koira väistää ajoittain eikä paikka ole selkeä. Sotan kanssa rakenneltiin keskittäytynyttä perusasennon ottamista eli istumista sivulla. Istuminen oli epävarman hidasta ja ison ruhonsa siirtämiseksi Sotta pakitti, selkeämpi ohjaus ja palkkaus napakoitti istumisia ja toisella kierroksella onnistuttiin jo paremmin. Seuraamisessa immuuteltiin ja immuutellaan hartaasti jatkossakin, vain hetkellisesti nakin kärsii käyttää ylempänäkin. Sotalla on taipumus hästätä ja keskittymistä vaativat treenit tekivät kyllä tehtävänsä, Sotta oli kovasti naatti touhuilujen jälkeen. Jatkossa pitää tämän koiran kanssa muistaa malttaa tehdä paljon pieniä lyhyitä pätkiä ja vielä oikella tavalla. Siinäpä homman tynkää ohjaajalle kerrakseen.

Sotta immuuttaa

Äppön kanssa ilmoitin tavoittekseni päästä eroon omista ”pakkoliikkeistä”, joilla annan lisäkäskyjä koiralle tuutin täydeltä. Seuraamisessa ongelmaksi ilmaantui palkkauksen jälkeinen hetkellinen ”kuutamoilu”, joka paljastui ihan noin yllättäin minun virheeksi ja homma saatiin sujumaan palkkaustapaa muuttamalla. Yleisarvosana seuraamisesta oli jotta asiallista on =) Äppö olikin kivasti vireessä ja teki töitä keskittyneesti. Minun ylimääräisten vartalokäskyjen hävittämiseksi käytettiin apuohjaajaa, joka napsautuksella antoi palkkausmerkin ja keskittymisen herpaantuessa ”nypnyp” käskyn. Sivulle tuloa harjoiteltiin ihan erikseen ja johan oli töisevää Äppölle oikean paikan hakeminen ilman minun vartaloapuja. Apuohjaajaa käyttämällä saatiin hommaa hyvälle jyvälle ja jatkamme harjoituksia samaan malliin niin eiköhän se paikka sieltä löydy. Jäävät liikkeet menivät kelvollisesti ilman apuja, niissä käytettiin myös apuohjaajaa palkkaamisen ajoittamiseen.

Toisen kierroksen alkuun otettiin ilmoittautuminen, jossa meillä oli parina Anna ja Capo. ”Päläpälä”-puhuttelu meni asiallisesti ja siitä päästyäni vein Äppön paikalla oloon Anna ja Capon tottistelun ajaksi. Äppö pysyi paikalla hyvin eli nakotti tarkkaavaisena maassa. Paikallaolosta suunnistimme henkilöryhmään, jossa kurvailtiin kahdeksikkoa ja Äppöhän seurasi vallan tanakassa paineessa kun mieli olisi niin kovin tehnyt helssailla tyyppejä. Onnistuneesta suorituksesta annettiin tietty ruhtinaallinen palkka. Lopuksi otettiin vielä muutama nouto, ensin malliksi ihan kilpailunomainen suoritus, jossa nähtiin pientä saalistelua kapulalle mentäessä. Otettiin sitten noudot silviisiin, että jätettiin koira istumaan ja kapula pudotettiin siihen ihan eteen, etenin jonkin matkaa ja annoin tuo-käskyn – ei saalispelleilyä ja kelevollinen luovutus, joten evästä palkaksi ja tyytyväisinä poistuimme kentältä.