Eilisehtoo oli mun ja Sotan tupostelutokosteluilta ja kyllähän taas jäi tunnista eväsreppuun ja mietintämyssyyn aineksia. Tunnille taaperrettiin silleen vähän noloina kun viikkoon ei oltu tehty yhtikäs mitään . Seliselinä se, että pääsiäistä edeltävä viikko yllätti jälleen kerran lyhyydellään ja Jonttukin meni sairastumaan ja vielä se, että pääsiäisenä minä ja Sotta kuljettiin eri polkuja . Tunnin edetessä sain todeta, että tällä kertaa pääsin kotiläksyjen tekemättömyydestä kuin koira veräjästä. Puuhattiin vähän eri hommeleita eilen ja minä sain armonaikaa saada muffelin peffaa kääntymään.

Toka tokotunti aloitettiin "temppuilemalla". Itsenäisenä harjoittelupisteenä oli hyppy, jota kukin sai reenata parhaaksi katsomallaan tavalla. Sotan kanssa käytettiin esteen takana hyväksi havaittua herkkutarkettia ja hyppy "nakin palalle" onnistui hienosti, myös muistikuvalla. Käskystä Sotta vaikutti tekevän niin varmasti hypyn esteen yli, että tauon jälkeen oli pakko kokeilla "tyhjälle menoa". Sotta hyppäsi esteen yli käskystä toivottuun tapaan, mutta suorituksen jälkeen palkkana heittämääni narupalloa muffeli ei hoksannut ja palkaksi tarkoitettu palloleikki tuli armottomasti myöhässä.

Alkutunnin toisena temppuna oli ruutuun meno, jossa valitsin yllättäin opetuskonstiksimme tarkettijutskan. Ei ollut Sotalla vaikeuksia rientää ruutuun herkun toivossa. Minna valvoi toimintaamme ruutuharjoittelussa ja toimi herkun lastaajana sekä tarketin naamioijana. Neljän ruutuunmenoharjoituksen palautteena kehuja koiralle ruudun hahmottamisesta ja sapiskaa ohjaajalle kädellä sohimisesta (suunnan näyttöyritys). Yritetäänpä pitää jatkossa käsi kurissa ja nuhteessa paikoillaan, kyllä se Sotta ilman sohimistakin osaa herkuille suunnistaa.

Tunnin kolmas aihe oli paikallaolo, jossa erilainen häiriköinti oli illan teema. Paikallaoloa varten mentiin ympyrämuodostelmaan ja otettiin napakat perusasennot , "liikkurin" ohjeistamana ilmoitettiin valmiustilamme ja annoimme koirillemme maahan käskyt ja jätettiin koirat ympyrän ulkosäteelle. Me koiranohjaajat tehtiin pienempi sisäympyrä, jossa tehtiin erilaisia häiriköintijuttuja Minnan ohjeiden mukaisesti. Sotta katseli moista toimintaa alkuun ihmeissään ja nousi kahteen otteeseen paikaltaan. Ensijärkytyksestä toivuttuaan Sotta pysyi hyvin paikallaan. Toisessa harjoituksessa kolme koiraa oli takarivissä ja kaksi eturivissä paikallamakuussa, osa ohjaajista meni piiloon. Minä olin näkyvissä ja Sotta pysyi hyvin paikalla. Sotan maahanmenot olivat jostain kumman syystä sellaisia puolittaisia epävarmoja yrityksiä ja niihin se tarvitsi lisäapuja. Taitaa toisten koirakoiden olemassaolo viedä vielä keskittymiskykyä muffelilta. Treeniä, treeniä, sillä ne asiat varmistuu ja häiriökestävyys kasvaa.

Paikallaolon jälkeen ohjelmassa oli noutoa. Kaikki koirakot tekivät yhtäaikaisesti noutoharjoituksia kukin omalla tahollaan ja tämä häiritsi Sotan keskittymistä hurjasti. Täytyi kelata harjoituksia taaksepäin ja virallisen noutokapulan vaihtaminen pehmeään rukkaseen toi tullessaan onnistuneita käteen luovutuksia. Noutoharjoittelukin täytyy näköjään aktivoida uudelleen.

Viimeisenä liikkeenä tehtiin kokeenomainen luoksetulo yksitellen. Sotta jäi hyvin istumaan ja tuli ensimmäisestä käskystä ripeästi luo, mutta tarvitsi vielä jelppiä suoraan sivulle tulemiseen. Tämä suoraan sivulle tuleminen on otettu ohjelmaan vastikään kun hoksasin ettei Sotta ole mikään palveluskoira .

Seuraavalla kerralla kuulemma seurataan ja se on hyvä se. Seuraamisiin!