Etukäteissynttärilahjaksi varasin Äppölle paikan Pohjois-Savon alaosaston järkkäämästä AD-kokeesta 19.9. Juoksemisesta Äppö nauttii ja nyt hää pääs toteuttamaan itseään oikein kokeessa

Kokeen alussa koirat tarkastettiin ja sirut luettiin ja sitten päästiin matkaan eli pyöräilemään/juoksemaan johtoauton ja peränpitäjäauton välissä. Johtoauton perään lähti meidän lisäksemme pyöräilemään 4 koirakkoa. Ennakkoaavistukseni osoittautui todeksi ja Äppöllä oli kova hinku johtoauton perään, joten otettiin keulapaikka heti auton pakokaasujen tuntumasta . Pikkasen käytiin välillä "keskustelua" siitä, että kannattaako 20 kilometriä vetää ja kohtalaisen nätisti sain Pöppösen kulkemaan löysähköllä remmillä. Ensimmäiset 8 kilsaa mentiin sujuvasti ja taukopaikalla huilailtiin leppoisissa merkeissä. 15 minuutin tauolla tarkastettiin kaikkien koirien käpälät ja tietty vointi, kaikki oli kohillaan ja matkaa päästiin jatkamaan. Seuraava "ek" oli 7 kilometrin mittainen ja se mentiin samaan tahtiin kuin ensimmäinen pätkäkin, mukava vesisade kasteli meidät virkistävästi. Seuraava tauko kesti 20 minuuttia ja taas tarkisteltiin koirien yleisvointia ja käpäliä, kunnossa olivat ja päästiin pyöräilemään/juoksemaan viimeiset viisi kilometriä. Meidän taukoillessa tiellä meni pari ratsastajaa ja tietty sinne suuntaan, minne meidän oli määrä lähteä jatkamaan matkaa jonkin ajan kuluttua . Ratsukoiden hajuvanojen kirittämänä Äppösen vauhti oli tältä paikalta lähtiessämme melkoinen. Äppön harmitukseksi ja minun helpotuksekseni hepat ratsastajineen olivat kääntyneet jonkin matkan kuluttua tieltä metsään samoilemaan. Hevosten hajuvanan hävittyä Äppön vauhti laantui huomattavasti ja loppumatka mentiin sopivaa vauhtia vieretysten toisen koirakon kanssa.

Lopun tottisosuus aiheutti hiukan ylimääräisiä sydämentykytyksiä kun Äppö jostain kumman syystä seuratessaan liikkui epäpuhtaasti oikealla eturaajallaan, astui sillä kyllä, mutta kevensi . Seuraamisen Äppö teki muuten ihan kelvosti ja vaikutti siltä, että olisi jaksanut touhuilla kaikenlaista muutakin. Raajaa luonnollisesti tutkittiin huolellisesti, mutta ei siinä näkynyt mitään selittävää eikä siitä palpoidenkaan löytynyt mitään ihmeellistä ja Äppön koekirjaan tuli merkinnäksi hyväksytty AD.

Äppön juoksuosuuteen olin erittäin tyytyväinen. Koira selvästi nautti juoksemisesta ja ravi oli sujuvan ja helpon näköistä menoa. Käyttäytyminen juostessa ja taukopaikoilla oli moitteetonta. Tottisosuuden eturaajahässäkkä säikäytti ja sen ansiosta ehdin jo melkein maalailemaan piruja seinille, mutta onneksi vaiva korjaantui yhtä nopeasti kuin ilmaantuikin ja hommasta selvittiin pelkällä säikähdyksellä . Meno on sujuvaa ja treenit jatkuvat kohti uusia haasteita.

Kokemukseni perusteella voin suositella lämpimästi osallistumista AD-kokeeseen. Mikäpäs siinä oli metsäteitä pyöräillessä koirain kanssa, mukavassa ja lupsakassa seurassa

Äppö kuntoilee elokuussa Raahen rannoilla