Sitä sun tätä

Melkein kaksi viikkoa on taas päässyt vierähtämään joten taitaa olla päivityksen aika. Monenlaista häppeninkiä on koettu – sirkustelua, erilaisia tapahtumia (lasten Huvilahti-tapahtuma ja Sulatto), rantsuilua, kylästelyä, tottistelua, hakutreeniä ja agiliitoa.

Huveja

Edellisen viikon torstaina ihailtiin Joonatanin kanssa sirkustaiteilijoiden taitoja Sirkus-Finlandian teltassa. Kerrassaan upeita olivat esitykset, ei voi muuta kuin ihmetellä ihmisten taitavuutta. Minun suosikiksi nousivat pellet, joiden touhuilu kirvoitti niin makeat naurut, että ihan vedet valui silmistä. Joonatan ihasteli silmät yhmykäräisinä trapetsitaiteilijoiden menoa yläilmoissa. Toivottavasti poika ei itse intoonnu kokeilemaan siipiään ;-)
Elokuun ensimmäinen viikonvaihde vietettiin Raahessa. Lauantaipäivä meni mukavasti nuorten järjestämässä lasten Huvilahti-tapahtumassa, jossa oli järjestetty monenlaista touhua lapsille. Sadesää ei lasten innostusta lannistanut laisinkaan ja kaikenlaisiin puuhasteluihin osallistuttiin täysin tehoin. Joonatan oli elementissään. Mukavan tapahtuman olivat Raahen nuoret järjestäneet.
Lauantai-ilta ja iltayö talkoiltiin järkkäreinä Raahen Koirakerhon nimissä nuorten Sulatto-tapahtumassa, koirat tosin koisivat kotosalla tämän tapahtuman ajan ;-)

Hakuva

Sunnuntaina päästiin Äppösen kanssa hakuilemaan raahelaisten hakuharrastajien kanssa. Päivän teemana oli haasteelliset piilot vaihtelevassa maastossa. Äppö löysi maalimiehet mallikkaasti ja ilmaisi maalimiehet moitteetta. Jostain syystä (tuuli?) oikealle puolelle tehtävät pistot jäivät vajaiksi tai menivät muutoin päin p..tä (laiskan letkeetä diipadaapamenoa). Vasemmalle puolelle Äppö lähti suoraviivaisesti ja työskenteli hyvin eteenpäin. Pistoja kertyi kaiken kaikkiaan seitsemän (kolme tyhjää ja neljä löytöä).

Rantsuilua ja kylästelyä

Maanantaina aamupäivällä pakattiin Eijan kanssa vauhtikvartetti (Joonatan, Äppö, Uuno ja Manu) autoon ja ajeltiin rantsulenkille. Minun ja Eijan mittapuun mukaan merivesi oli tautisen kylmää, mutta nelikon menoa kylmyys ei haitannut tippakaan kuten kuvista näkyy. Tällaista oli meno ja meninki:

Otettaisko pienet rantsuirrottelut?

Manu keulilla, Äppö ja Uuno perässä

Hiekkapommin heittoa

Poseerauspönötyskuvassa Uuno, Äppö & Manu

Rantsuilun jälkeen menot jatkui Eijan pihalla tähän tahtiin:

Kukahan tässä pärjää, Manu kannustaa Äppöä

Yleishärdelli

Joonatan ja Manu kilpasilla

Voikko mennä siitä vähä kauemmaksi...

...nyt meni maine - Sumppi kaverille =)

Tottishaasteita edessä

Tottistelut Äppösen kanssa sujui viikon takaiseen maanantaihin asti varsin lupaavasti ja luottavaisin mielin suuntasin kohti kisakenttiä. Mutta mitä tapahtuikaan tuolloin maanantaina?
Edellisenä päivänä hakutreeneihin ajellessani hoksasin ettei Äppöllä ole otettu kertaakaan ampumista tottiksen aikana. Laukauksia Äppö on elämänsä aikana kuullut erilaisissa tilanteissa eikä ole niihin reagoinut, mutta kuinkas sitten kävikään...
Maanantaina iltapäivällä mentiin Käpälämäkeen tottistelemaan ja otettiin koesuorituksen omainen suoritus kera ampumisten sillä seurauksella, että Äppö reagoi ampumiseen tarjoamalla passiivisuutta (minut on nyt pieksetty tähän paikkaan ja tää kulkis nyt kuin matkalaukku konsanaan). Hämmennyin täysin koiran reaktiosta ja toimintani oli sen mukaista, avuilla sain koiran tekemään hommat sinnepäin, mutta ei tuntunut hyvältä ei. Sen kummemmin tilannetta analysoimatta vein kuitenkin Äppön paikallaoloon, jossa Äppö pysyikin höristelemällä korviaan laukauksille. Paikallaolon jälkeen jäätiin vielä hengailemaan kentälle kun ammuskeltiin, mutta omat fiilikset oli pohjalukemissa ja hengailyt olisi ehdottomasti kannattanut jättää tekemättä niissä fiilareissa. Tuntui kyllä kieltämättä siltä, että nyt vietiin hetkessä pohja koko meidän tottistelulta. Voi aikuistensana, että päässä pyöri monenmoisia syytöksiä ja virityksiä siitä miksi koira toimi niin tuossa tilanteessa.
Täytyy myöntää, että hännän nostaminen pystyyn tuon tilanteen jälkeen on tuottanut vaikeuksia. Pum-pum-treenejä on nyt tehty muutamaan otteeseen sillä periaatteella, että hommat jatkuu ja tehdään ihan entiseen malliin ampumisesta huolimatta. Katsomma ja toivomma, että pum-pum-projekti tuottaa tulosta ja homma saadaan taas toimimaan, alku vaikuttaa lupaavalta. Periksi ei anneta joten treenit jatkukoon ja nähtäväksi jää kuis meidän käy – työsarkaa on taas ihan omiksi tarpeiksi.

Agiliitelyä pitkästä aikaa

Viikon takaisen pum-pum-reagointitottiksen jälkeen käytiin hetki huilaamassa ja mentiin takaisin samaiselle kentälle agiliitelemään pitkästä aikaa. Oma keskittymiskyky ei sattuneesta syystä ollut ihan parasta A-luokkaa ja koirakin tais olla hieman väsynyt, treeneissä mukana ollut Joonatan tais olla tänään se meidän trion innokkain säheltäjä. Minä ja Äppö tehtiin puoliteholla harjoituksia, vaihtelevalla menestyksellä. Illan teemana opeteltiin yhdellä hyppyesteellä kaikenmoisia kiemuroita ja vänkkyröitä ja niitä sitten harjoiteltiin käytännössä pienillä radanpätkillä. Itsenäisesti harjoiteltiin hyppy-pujottelu-hyppy sarjaa sekä hyppy-keinu-hyppyä. Ohjuksien syynin alla tehtiin vaativampia ohjausharjoituksia, joissa oli mukana kontaktieste, putki ja hyppyjä. Yritämmä seuraavalla kerralla paremmassa vireessä ;-)

Keskiviikkoiltana aloitettiin agilityn jatkokurssi2 Minnan koirakoulun oppilaina. Ohjausharjoitusten saloja ja vauhdikasta menoa sisälsi ensimmäinen tuntimme, esteinä hyppyjä (aidat, pituus, rengas) sekä putkia. Minä kämmäilin taas käsieni kanssa (erityisesti aidoilla) ja koiran meno tökkäsi kun kädet ei meinaa millään pysyä riittävän pitkään ylhäällä näyttämässä menemisen meininkiä ja suuntaa. Tarttee nyt muistutella itseään näistä asioita, pitää mielessä ja muistaa jatkossa toteuttaa käytönnössäkin. Vauhdikkaan liitelyn parissa tunti kului jälleen nopsasti, tunnista jäi hyvä maku – tästä on hyvä jatkaa...

Kuvakimaraa

Tässä loppuun vielä muutama otos eilisten pum-pum-treenien (meni varsin mukavasti =)) jälkeiseltä uimakeikailta. Tanjalle kiitokset tykityksestä ;-)
Menossa mukana Äppö, Sotta ja treenikamu Noopeli.