Joulupyhät on tämän vuoden osalta vietetty ja käsillä kuluneen vuoden ihka viimeiset päivät. Joulu vietettiin meillä sopivasti perinteisesti ja sopivasti uutukaisin ideoin. Kaikin tavoin oli kuitenkin ihanaa viettää aikaa kera läheisten ja ystävien joko ihan livenä tai ajatuksissa

2185985.jpg

Sotan ja Jontun joulu-ulkoilua (keppipiilosta)

Aatonaattona saimme Hanhitien ärräkaksikon, Riikan ja Raffen, meille joulukylästelemään. Joululahjavalvojaiset ja kinkunpaisto sujuivat leppoisissa merkeissä. Aattoaamusta katsottiin töllöstä Lumiukko ja lähdettiin hauskuuttamaan tyyppejä lenkkeilemällä ihimisten ilimoilla seuraavalla kokoonpanolla: minä&Sotta, Riikka&Raffe. Jostain kumman syystä Sotta aikaansaa ihmeellisen tuijottamis-/hymyilyreaktion autoilijoissa ja ohikulkijoissa – päät kääntyy häpeilemättä kohti Sottaa ja tuijottaminen jatkuu ja jatkuu, suut ovat joko ihmetyksestä apposen ammollaan tai jonkinmoiseen hymyyn vääntäytyneenä. Pidä siinä sitten pokka =) Toipilas Äppö pääsi omalle privaattilenkille ilman rymykaksikkoa ja teki tiettäväksi tyytyväisyytensä tähän ratkaisuun lenkkeilypolitiikan suhteen. Joululenkkien jälkeen loihdittiin Riikan kanssa pöytään jouluateria ja sen syömisestä toipuessamme saimme odotetun vieraan, itse Joulupukin. Joonatan huolehti kiitettävästi Joulupukin viihdyttämisestä haastelemalla pukin kanssa ja esittämällä lauluja, joten me muut saatiin lahjamme huomattavasti helpommalla. Poikkeuksena kuitenkin Sotta, joka teiniherkkiksenä pääsi säikähtämään Joulupukkia oikein huolellisesti ja mastiffihaukku meinas jäädä päälle eikä Sotalla tainnu itkukaan olla kaukana. Ukon kanssa Sotta kuitenkin urhoollisesti saatteli joulupukin pihamaalle, jossa pukki todettiin sitten vaarattomaksi kaveriksi =) Joonatanin sanojen mukaan "jarettömän hyvien lahjojen" avaamisen jälkeen suunnistimme joulusaunaan, jonka jälkeen jouluaaton viettäjät olivat täysin valmiita vierailemaan nukkumatin mailla.

2185989.jpg

Mistä kummasta Joulupukki voi tietää, että tykkään mm. Geishasta, Lauri Tähkästä ja Legoista ;-)

Joulupäivänä jätettiin ukko ja Sotta Sammaltien joulurauhasta nauttimaan kun me muut ajeltiin sukuloisjouluilemaan Raaheen. Mummolassa marssittiin hetimmiten ruokapöytään ja kinkkua sulateltiin Luotosilla pelaillen ja joraillen. Tapanina lähdettiin porukalla luistelemaan ja intouduttiinpa siinä kyhäämään jonkinsortin jäkisottelukin pystyyn. Sammaltien Karhut ja Käpykadun Tikat pelasivat tiukan tasapelin. Peli vei totaalisesti mukanaan ja ottelusta päätettiin tehdä Tapaniperinne. Ottelu tosin saattaa levähtää käsiin ja muuttua turnaukseksi. Nimittäin kuultuaan huikeasta matsista illan jälkilöylyissä Jokirannassa, Jokirannan Sorsatkin uhkasivat osallistua ensi vuonna ; )

Tässäpä tehotiimimme Sammaltien Karhut

2185997.jpg

2185995.jpg

Suunniteltujen jäkistreenien myötä tämä blogi saattaakin pikkuhiljaa muuttua jäkispainotteiseksi.

Viikonloppuna hurjien ulkoilulajien sarja jatkui mäenlaskun merkeissä. Hurjaakin hurjemman lajista teki jäinen mäki, jonka ylös kapuamiamisessa oli haastetta kerrakseen ja alastullessa vauhti oli päätä huimaava (ainakin tällaiselle täti-immeiselle). 

Tässä Jossun kuvia vauhdin hurmasta (vaiolikosekauhu?)

smIMG_9397.jpg

smIMG_9493.jpg

Mäenlaskun ohella viikovaihde meni mukavasti kyläluuhastellessa ja maailmaakin tuli paranneltua sovivasti. Sunnuntaina takaisin Ouluun reissasi väsynyt, mutta tyytyväinen viisikko.

Tänä jouluna koirat saivat kokea täydellisen treeniloman ja purkivat turhaumiaan jäytämällä varsin ahkerasti joulupukilta saamiaan persoonallisesti äänteleviä kumisikoja.

2185993.jpg

Äppö sian kimpussa

Luojan kiitos Sotta oli meidän muiden Raahessa olemisen aikana keksinyt piilottaa (l. nielaista) kaikkien sikojen äänitörrät.

Koirien ladatessa treeniakkujaan päädyin analysoimaan omia joulutoimintojani ja minähän suorastaan harjoitin omia motorisia taitoja mm. pelaamalla jääpalloa (vaimitäsenyolikaan?), kapuamalla liukasta mäkeä ylös ja tulemalla sitä alas hurrrr...jaa kyytiä kera kahden kyltymättömän kuusivuotiaan. Kognitiiviset taidot l. "hoksottimet" tuli harjoitettua pelejä pelaamalla ja maailmanparannuskeskusteluilla. Näistä ei voi olla muuta kuin hyötyä tulevan vuoden koiraurheilua silmällä pitäen ; )