Maanantaina saavuin oikein reilusti hyvissä ajoin ennen Tähtösryhmämme treenejä Käpälämäen kentälle ja odotteluajan hyödynsin tottistelemalla ja leikkimällä Sotan kanssa. Kohtuullisesti Sotta pystyi vieraalla kentällä hommiin keskittymään kun oltiin siellä kaksin ;-) Otettiin kontaktinottoharjoituksia, "immuutus"seuraamista, istumisia, maahanmenoja ja leikittiin pallolla.

Ennen meidän ryhmän treenejä oleva ohjusten treenivuoroaika meni esteiden kantamiseen ja paikalleen asetteluun. Kavereiden avuksi ja hyväksi omaksi lämmittelytreeniksi auttelin tyttöjä (Anne, Jossu ja Jenna) esteprojektissa, mutta siltikään ohjukset eivät omalla vuorollaan ehtineet treenata =( Aikataulullisesti suunnitelmia tarvii ehdottomasti hiukan säätää, jotta ohjuksetkin pääsevät liitämään, tää oli nyt täysin epistä! Esteprojektin aikana Sotta harjoitteli tolpassa kiinni olemista, kyllähän sieltä kaikenmoisia luontoääniä Sotan suusta pääsi ja yritti mastiffineito siellä hieman riekkuakin, mutta oppia ikä kaikki!

Sovitusti kahdeksalta päästiin aloittamaan agilityn treenaaminen Raahen Koirakerhon Tähet-ryhmässä Annen ja Jossun opastuksella. Heti ensimmäisellä kerralla ohjukset laittoivat meidät ryhmäläiset tiukan paikan eteen nostalgisilla "pistokkailla" eli pistokokeilla, joilla testattiin kunkin koirakon lähtötaso, jotta tiedetään mihin tulevissa treeneissä kannattaa kiinnittää erityishuomio. Melkein kaikki esteet taisi olla suoritettavana erilaisilla pienillä radan pätkillä. Radan pätkät piti suorittaa (tai ainakin yrittää suorittaa) tietyllä tavalla ja suorittamisen yhteydessä testattiin ohjaajien taidot tehdä valsseja, takaaleikkauksia, persjättöjä sun muita siistejä jutskia joiden nimiä tai sitten sisältöä en millään pysty vielä muistamaan – mahtavat kuitenkin tulla ihan tutuiksi termeiksi tässä ryhmän edetessä. Ryhmän koutsit pääsivät pistokokeiden avulla näkemään meidän ohjaajien ohjaamistaitoja ja/tai taidottomuutta ;-) Kontaktit testattiin, samoin pujottelu eri kulmista, tsekattiin miten koira lähtee lukemaan rataa, paineltiin vauhdikkaasti suoraa hyppybaanaa, mentiin nollakulman putkille jne...
Pistokkaista löytyi paljon eri osa-alueita ja arvosteluskaala taisi olla erinomainen, erittäin hyvä, hyvä, välttävä, heikko...tai jotain sen suuntaisesti, lisäksi satuin kuulemaan jonkun kerran kohdallamme myös kommentin säälittävä (mahdoinkohan ollekaan kuulla oikein ja mitähän se mahtaakaan tarkoittaa =)) Omasta mielestä päästiin muutamissa tilanteissa Äppösen kanssa ihan yllättämään taidoillamme, kun taas osa suorituksista meni ihan alta riman ja toiset silleen kohtuukelevosti.
Äppöllä oli ensimmäisellä ryhmäkerralla hyvä vire päällä ja useimmilla pätkillä sitä oli mielekästä ohjata. Omasta suoriutumisesta jäi sellainen tunne, että pystyn vahinkolaukauksena tekemään välillä ihan oikeinkin, mutta jos oikein tulee mietittyä kroppansa menemistä niin kanki-hommiksi menee eikä yksinkertaisinkaan homma luonnistu. Pujottelussa ollaan omasta mielestä ihan kivalla alulla/hajulla, edelleenkään hommasta ei kuitenkaan tule mitään jos ohjaan Äppöä oikealta puolelta pujottelemaan, silloin menen ihan kipsiin. Eri variaatioilla toteutetut hyppyharjoitukset (eri hyppykulmia, ohjaushaasteita, takahyppyä, hyppysuoraa) menivät vaihtelevasti. Joillakin hypyillä päästiin yllättämään ohjukset positiivisesti ja toisilla kerroilla sitten rämmäytettiin kertaheitolla maan pinnalle (tönkköohjausta, rimojen pudottelua). Hyppyharkoista ehdottoman parhaat fiilarit jäi vauhtisuoraharjoituksesta, oli mukava painella vauhdikkaasti kun koiruuskin eteni suoraa hyvin. Alastulokontaktit sattuivat tällä kertaa menemään ihan kohtuudella, kun taas ylösmenokontaktit Äppö missasi totaalisesti. Pistokokeiden perusteella ohjaajilla riittää varmasti töitä ryhmän koirakoiden eteenpäin luotsaamisessa, mutta mehän luvataan kädet ja käpälät isolla kirjalla, että mekin tehdään töitä ja halutaan tulla hyviksi, tavoitteita löytyy riittämiin =)

Tiistaina koirat saivat ansaitun lepopäivän ja minä irtauduin illalla arjesta oopperassa. Orfeus ja Eurydike oli nautinnollista katseltavaa ja kuunneltavaa. Mahtavia laulajia ja taidokkaita tanssijoita, ammattilaisten, osaavien ja taitavien ihmisten suorituksia lavalla on hienoa katsella.

Eilen keskiviikkona liideltiin Tupoksella jatkokurssin tokavikalla (viiidennellä) tunnilla. Tunti aloitettiin kontaktiesteillä ja pujottelulla, ihan kelvosti mentiin Äppön kanssa ja alastulokontaktit alkaa hahmottumaan hiljalleen. Minna oli suunnitellut tunnin ohjelmaan meille jo varsin haasteellisia ratapätkiä. Ensimmäisessä ratapätkätreenissä oli mukana nakkiarmeijalla varustettu keinu, jonka jälkeen Äppön oli vaikea uskoa radan jatkuvan ja aidan rima räpsähti alas huolimattomalla hypyllä. Seuraavassa harjoituksessa ratapätkällä oli rengas välissä ja homma toimi hyvin kun maltettiin. Harjoiteltiin myös A:n suorittamista muiden esteiden välissä, A:n alla oli putki, josta mentiin A:lle (alastulossa oli namikippa), siitä jatkettiin hypylle ja putkeen. Tunnin aikana Äppöllä oli isoja ongelmia hyppytekniikan kanssa ja rimat läpsähteli alas aivan liian usein. Mietintämyssyyn menee tuo rimojen pudotus? Pyrimme tekemään asialle jotain, hyppelyharjoituksia on siis takuulla tiedossa jatkossa. Tällä kerralla harjoiteltiin ekaa kertaa pujottelulle lähestymistä esteen kautta (aita-pujottelu-putki). Aita ja pujottelu sujui kelvosti, mutta mitä tapahtuikaan valssille, joka piti tehdä pujottelun jälkeen putkelle mentäessä? Tämä ohjaaja meni jälleen totaaliseen kipsitilaan eikä saanut mitenkään väännettyä valssia siihen ;-) Toisella yrityksellä sain valssin jotenkin väkisten väännetyksi, mutta yhtään varma en ole siitä mitä tein. Pistää naurattamaan tämä oma kömpelyys =)))

Näköjään en sitten onnistunutkaan välttämään meidän poikien alkuviikosta sairastamaa flunssaa. Eilen illalla alkoi vimmattu palelu ja aamulla flunssa sitten olikin jo ihan kunnolla päällä =( Finrexinin ja levon voimalla yritetään parantua viikonvaihteen haasteita vastaanottamaan.