Pitkästä aikaa, lähes kolmen viikon tauon jälkeen päästiin Raaheen maanantai-illan agitreeneihin. Ohjukset olivat suunnitelleet jälleen sopivan kinkkistä ja opettavaista menoa tunnin ajaksi. Kaksi "valvontarastia" ja itsenäisenä harjoitteluna pujottelu.
Alkuverryttelyssä (hubaa tottistelua) Äppö vaikutti hieman vaisulta ja lämmittelyksi lähdettiin pujottelmaan, joka meni silleen niinkuin ennenkin (eli ei kehitystä kun ei oo harjoiteltukaan - nolottaa). Seuraavaksi suuntasimme Jossun valvovan silmän alle tekemään selkeän tuntuista radan pätkää, josta sitten löytyikin kompastuskiviä ja ohjauksellisesti minulle varsin haasteellisia paikkoja. Rata alkoi kolmella aidalla, joista viimeinen kierrettiin takaa. Kolmannelta aidalta paineltiin puolikaaren malliseen putkeen, jossa ohjauksellisena haasteena oli koiran saaminen sisään oikean puoleiseisesta "reijästä". Putkelta matka jatkui puomille ja sieltä taas pitkään putkeen, jonka loppuosa kaarsi vasemmalle. Tämän putken jälkeen pari aitaa ja loppuun A. Heti radan alku tuotti ongelmia kun huokuttelevasti toiselta aidalta näkyvä A veti Äppöä puoleensa ja jokikinen kerta koira pyrki sinnepäin vaikka Jossu-riepu yritti takoa minulle rautalangasta ohjauskäden vaihtoa tuossa kohtaa ;-) Kertaakaan Äppö ei kuitenkaan Aa:lle tuossa kohtaa ehtinyt kun minä käskytin  sen täällä-huudolla pois ja niin kolmannelle hypylle mentiin sitten ihan omaan vapaaseen tyyliin. Tämän hypyn jälkeen oikea putken suu löytyi kohtalaisen mukavalla menestyksellä ja puomin kontaktitkin meni mallikkaasti ensimmäisen kerran huolimatonta ohjausta lukuunottamatta. Puomilta Äppö ei kunnolla irronnut pitkään putkeen ja tarvitsi mahdottomasti tsemppausta edetäkseen. Putken jälkeinen hyppy (putken loppupää kaartoi vasemmalle ja tullessaan putkesta koira suuntautui kohti hyppyä) oli ohjauksellisesti selkeä kun koiran mentyä putken pystyi ohjaaja menemään vastaanottamaan koiran hypyn taakse ja siitä sitten kaarrettiin oikealle seuraavalle hypylle (90 astetta) ja sieltä koira ohjautuikin kivasti vasemmalle A:lle ja that`s it! Molemmat kontaktiesteet meni hyvin (pysäyttelin koiran loppuun ennen jatkamista seuraavalle esteelle), aidat Äppö suurimmaksi osaksi ylitti (pari rimaa tipahteli). Radan pätkä oli minun ohjaajataidoilleni kovasti haasteellinen, mutta agilityn meininkiä siinä pääsi kokemaan mukavalla tavalla ja ensimmäisten 3-4 kerran kokeilujen jälkeen pyysin, että saataisiin treenien lopuksi vielä mennä radan pätkä kun ei se ohjauskäden vaihto radan alussa tuntunut onnistuvan sitten millään. Jotakin jäi hampukoloon ;-) Omaa vuoroani odotellessa seurailin tarkasti muiden menoa ja Jossun ohjeistuksia ohjaukseen. Olen aina ollut sitä mieltä, että muiden tekemisiä keskittyneesti ja tarkasti seuraten oppii hemmetin paljon ja nytkin kävi niin, että kun Äppisen kanssa päästiin uudelleen baanalle niin se oikea ohjauskäsikin löytyi ja lisäksi Jossun ohjeistamana sain vietyä koiran selkeämmin puomilta putkelle, jolloin koiran ei tarvinnut epäröidä etenemistään. Kyllä tässä opitaan, pikkuhiljaa.

Tässä Äppiksen menoa Jossun ikuistamana (ehtiväistä sorttia tuo Jossu ;-)) Kiitos Äppön ihka ensimmäisistä agilitykuvista!

Annen valvoessa harjoiteltiin nollakulman (muistaaksein sitä niin kutsuttiin) pussiin menoa. Ensin mentiin pari peräkkäistä aitaa ja niiden jälkeen ohjattiin koira nollakulman putkeen namikipon avulla. Kohtalaisen äkkiä Äppö hokas pussiin menon nollakulmasta ja päästiin suorittamaan pätkää molemmin puolin kurvaillen. Enin vire Äppiseltä oli kuitenkin kadoksissa ja rimat tippuivat tässä harjoituksessa tiuhaan. Mukava oli agiliidellä pienen tauon jälkeen vaikkakin koira oli hieman tahmea.

Myöhemmin illalla kotona tahmeuden/vaisuuden syykin alkoi selviämään – Äppösen häntä oli "kuoleentunut" ja roikkui lähes elottomana, lisäksi häntä oli kosketusarka =( Homma diagnostisoitiin vesihännäksi, hoitona kipulääkettä ja lepoa. Levon merkistystä Äppä ei ymmärtänyt yhtikäs ollenkaan vaan jäi jodlaamaan kotiin kun Riikan kanssa painuttiin lenkille Raffen ja Sotan kanssa. Toivottavasti saadaan Äppinen jonkinmoiseen treenikuntoon juhannukseksi, jolloin olis suunnitteilla monenmoista treenin tynkää. Onneksi Sottakin on mukana juhannuksen treenikarkeloissa jotta jotakuta pääsee "simputtamaan".