30.5.2009

Toukokuun viimeisenä lauantaina ajettiin Eijan, Manun ja Äppösen kanssa hyvissä ajoin kohti Kuusamoa. Upeassa Karppäniemessä mökkeillen virittäydyttiin tulevaa karhunkierroskoitosta varten. Leppoisan mökkipuuhastelun, tavaroiden pakkaamisen ja tarkistamisen parissa aika kului kuin siivillä. Koirat valmistautuivat koitokseen touhottamalla mökin ympäristössä mielenkiintoisten hajujen maailmassa, välillä herrasväki malttoi jopa rauhoittua kanssamme rannan kivikoille istumaan ja nuuhkimaan voimakkaan tuulen tuomia ilmeisen ihastuttavia tuoksuja. Rantasaunassa saunottiin ja peseydyttiin antaumuksella, Iijärvessä kasteltiin varpaita ja ihmeteltiin, että miten se aika hurahtikaan ja nyt ollaan ihan oikeasti toteuttamassa jo pitkään haaveissamme ollutta reissua. Sitä ei kyllä oikein yhtikäs tiedä mitä on vastassa ja mitä odottaa. Päädyimme yhteistuumin ottaa avoimin mielin vastaan mitä tuleman pitää. Takuuvarmasti vastassa tulee olemaan uusia elämyksiä, kokemuksia ja muistoja =)

 

Kärppäniemen latautumismaisemaa iltasella

31.5.2009

Meidän kvartetti aloitti Karhunkierroksensa sunnuntaiaamuna Hautajärven luontotalolta varsin lämpimissä merkeissä. Ensimmäiset kilometrit olivat aika nihkeät kun hiekkateillä ja soiden pitkospuilla tallustellessamme aurinko porotti täydeltä terältä, Äppösen kieli oli aika hurjan näköinen (semmoinen XXXXL). Jälkeenpäin kuulimme, että lämpötila oli hellelukemissa tuolloin (+25) ja siltä se kyllä tuntuikin.

Hautajärven starttipiste: Taival alkakoon

Hikistä matkantekoa, Äppö yrittää tehdä vesibongauksia

Taukoja pidettiin tiuhaan ja vettä hörpittiin ahkerasti. Ensimmäinen pitempi evästauko pidettiin päästyämme Savinajoelle (6,4km), jossa oli tarjolla varjoista paikkaa ja raikasta vettä yllin kyllin. Tauon aikana saatiin Äppösen kielikin normikokoiseksi ja matka jatkui Savinajokivartta pitkin mukavissa metsämaisemissa, jossa aurinko ei enää päässyt ihan jatkuvasti porottamaan suorilta puiden ja muiden suodessa helpottavia varjojaan. Äppön matkanteko sujui jo tavalliseen tapaan, veto ja veivi päällä eteenpäin, eteenpäin. Matkan ensimmäinen nähtävyys oli vaikuttava Rupakivi Savinajoen keskellä ja tiettyhän se piti käydä katsastamassa.

Rupakivi

Jokivartta seuraten tallusteltiin metsikossa etiäpäin hankalakulkuista (juurakot, kivikot) polkua, joka johdatti meidät vihdoin ja viimein Savilammelle, jossa oli ensimmäinen autiotupa ja siellä taukoiltiin pitemmän kaavan mukaan ja värkättiin itsellemme lämmin ruoka. Savilammen leiripaikalla ollessamme käytiin ihailemassa upeaa Oulangan kanjonia. Upeita maisemia ihaillessa unhoittuivat alkumatkan vaikeudet.

Oulangan kanjonilta

Leiripaikalta lähdettyämme oli ensimmäinen riippusillan ylitys. Koirat vietiin tällä ensimmäisellä kerralla ilman vermeitä sillan toiselle puolelle parkkiin ja tultiin itse perässä omien rinkkojen ja koirain laukkujen kanssa. Hienosti meni sillan ylitys karvakavereilla =)

Ensimmäisen patikointipäivän saldona oli 19 kilsan eteneminen. Päivä oli rankka helteineen kaikkineen. Alkutaivalta varjosti huoli Äppöstä, lisäksi helle ja hankalakulkuinen polku vaikeuttivat matkantekoa. Tämä tallustaja ei saanut rinkkaansa tasapainoon sitten millään ensimmäisenä päivänä ja käytännössa rinkka vei naista, sillä seurauksella, että koheltajaMaiju kaatui n. 4-5 kertaa rähmälleen rinkkoineen päivineen ja arvata voinette, että kaatumiset tuntui ja näkyi kropassa. Ruokailupolitiikkakin meni ekana päivänä mönkään, helteellä lämmin ruoka ei oikein huokutellut ja päädyimme syömään lämpimän ruuan keski-eurooppalaiseen tyyliin iltasella. Tulipahan taas kantapään kautta opittua, että suomalaiset tarvitsevat päiväevääkseen muutakin kuin energia- ja proteiinipatukoita ;-) Kaikista vaikeuksista huolimatta selvitimme tiemme ensimmäiselle yöleiripaikallemme, Taivalkönkäälle. Teltta nousi pystyyn sujuvasti ja ruokahuoltotoimien jälkeen hymyt oli kuitennii herkässä ja juttu luisti kanssapatikoijien kanssa. Hyvä ruoka, parempi mieli ! Ennen koisimista vielä koirahuoltoa ja oman kropan huoltoa ja ei muuta kun Zzzzzzz. Ensimmäinen yö teltassa oli, jos sanois, että ihan riittävän lämmin eli oikeesti hikinen. Pysyivätpähän lihakset lämpiminä hela natten =) Siperia opettaa ja taipaleemme jatkuu taas aamusella.

1.6.2009

Aamuun seuraavaan herättiin hieman kankeina, mutta retkeilyhenkiset aamutoimet saivat kropan hereille pikkuhiljaa. Aamutoimet näyttivät meillä koirallisilla kestävän reilusti muita kauemmin, mutta mihinkä meillä kiirus ois kun on koko päivä varattu tallustelulle. Kun kaikki oltiin huollettuja ja varustettuja niin taipaleemme sai jatkua. Toisen päivän aamu alkoi leuhkoilla Taivalkönkään maisemilla ja heti kärkeen ylitettiin kolme riippusiltaa, tällä kertaa mentiin sujvasti täysissä vermeissä. Huikeat maisemat siivittivät kulkua, askeleet olivat kepeät ja hymyt patikoijilla korvissa. Ensimmäinen huilitauko pidettiin idyllisellä Runsulammella, josta leppoisa taivallus jatkui. Kiekeröojan kiikkerä ja notkuva silta oli meidän mielestä paljon pahempi kuin riippusillat konsanaan ;-) Siitä suoriuduttiin kieli keskellä suuta keskittymistyylillä.

Kiekeröojan silta

Matkaa Oulangan luontokeskukselle tehtiin läpi siistien mäntymetsien, suppia näkyi siellä täällä ja nitisevät kelopuut tahdittivat askeliamme, haasteita reitille toivat polulle kaatuneet puut, joita yliteltiin, aliteltiin ja kierrettiin tapauksesta riippuen. Oulangan luontokeskukselle päästyämme käytiin sivistyksen parissa naukkaamassa kahvi/kaakaot ja jätskit, voitte arvata, että hyviltä maistuivat ja sisäveskissä käytikin tuntui luksukselta =D. Oulangan jälkeen päästiin sitten ihailemaan huikeaa Kiutaköngästä, sieltä patikkamatka jatkui kaunista ja helppokulkuista Oulankajokivartta Merenojan taukopaikalle, jossa lounasteltiin ja eväshän meille tietty maistui. Merenojalla koirat hoksasivat miten tauot kannattaa hyödyntää ja nukkuivat sikeästi ;-) Tällä taukopaikalla korkkasin rakkolaastaripaketin, niitä ei kannettu mukana turhaan loppumatkastakaan =D

Äppö ja minä Kiutakönkäällä

Eija ja Manu Kiutakönkäällä

Oulankajoki

Koirat tirsoilla Merenojalla

Tankkauksen jälkeen helppo matkanteko jatkui palaneen Ansakämpän raunioiden ohi uudelle Ansakämpälle, jossa istahdettiin tovi ja jatkettiin matkaa ohi puolivälin (40/30 kyltti) aina seuraavaan yöpymispaikkaan asti.

Puolivälissä; Kyltissä hämäävästi Ristikalliolta lähtevän reitin lukemat, meille lukemat olivat  40/40

Päivän viimeiset kilometrit tuijotettiin tassunjälkiä pitkospuilla, maisemia ei juuri pitkospuilla tallustellessa tee mieli katsastella kun selässä on painava rinkka, edessä hinaajakoira vyöllä ja matkantekoa takana 40 kilometriä ei keskittymiskyvyn auta herpaantua nanosekunniksikaan ;-) Päättymättömiltä vaikuttavat pitkospuut veivät meidät turvallisesti Jussin kämpille, jonka tuntumassa leiriydyttiin. Illan trangiapuuhastelussa koheltajaMaiju iski ja lääräsi sinolin kanssa siihen malliin, että ruokatulissa oli poweria riittämiin. Onneksi Jussin kämppä kuitenkin säästyi aiemman Ansakämpän kohtalolta ;-)

Bon apetit

Telttavahdit

Manulla kätevä lämmönottopaikka

Toisen päivän etenemissaldona oli reilut 24 kilsaa, jotka sujuivat sen miljuuna kertaa helpommin kuin edellisenä päivänä. Siperia oli meitä opettanut ja tämän päivän tauotukset ja tankkaukset sekä rinkkojen säädöt osuivat kohdilleen. Polku oli helppokulkuisempaa ja varmasti runsaammat nähtävyydetkin siivittivät menoa mukavammin.

2.6.2009

Kylmän yön jälkeen kolmannen patikointipäivän aamu alkoi jatkui siitä mihin se edellisiltana jäi l. tuijotimme taas tassunjälkiä pitkospuilla.

Näiden tuijottamiseen keskityttiin

Nelijalkaiset vesitankilla

Manu poseeraa tauolla

Juurakkoinen ja kivinen polku nousuineen ja laskuineen johdatteli meidät kauniille leiripaikalle Kitkajokivarteen, jossa pidimme fiksuina patikoijina kunnon huokaustauon. Seuraavaksi alkoi nimittäin meille ehdottomasti reissun vaikein osuus. Kitkajoen jyrkän törmän vieressä kulkevalla kaltevalla polulla meneminen oli ajoittain tosissaan vaikeaa ja vaatii 100+% keskittymistä, sillä ovathan omat ja koirain henkikullat ensiarvoisen tärkeitä. Vastarannalla ruokailemassa olleet porot olisivat meidän mielestämme voineet valita tänä päivänä jonkun muun ravintolan, sen verran paljon ne meidän koirien hajuaisteja kutkuttivat. Kitkajoen viertä (n. 3km) taivallettiin meilkein 2 tuntia voimasanojen siivittämänä.

Kitkajokivieruksen kalteva polku

Kitkajoen tuntumassa

Ota kiinni mitä saat

Kaatuneita puiden yli, ali ja vierestä mentiin reitillä satoja ketoja ja mitä ihmeellisimmissä paikoissa niitä olikin

Ja kuvan polku oli, missä? No sehän on tuo juurakkoinen ja kivinen välämä

Hui sentään! Selvisimme tästä hengissä ja seuraavat jyrkät nousut ja laskut tuntuivat lasten leikiltä. Kitkajoen tuntumasta noustiin seurailemaan Kitkajokea hieman eri vinkkelistä, ylempää. Piakkoin reittimme yhtyi Pienen karhunkierroksen reittiin ja Harrisuvannolla lounastellessamme saimme ihmetellä pikkukarhunkiekan ruuhkaista menoa. Vaikuttavien maisemien läpi käveltiin Siilastuvalle Jyrävän koskea ihailemaan.

Kamerat olivat tiuhaan käytössä

Eija ja Manu Harrisuvannon riippusillalla

Me tullaan perässä

Kitkajokivarsi tais viedä Äppösestäkin mehut

Lounastauoilla koirille oli tarjolla pieniä suupaloja (frolicia, kuivattua kalaa ja kanaa)

Eija suunnittelee veden kiehumista odotellessaan

Maisemata ihanata

Kolmannen reissupäivän viimeiset kilometrit taaperrettiin arkisemmissa maisemissa, oli hakkuuaukioita, soita ja kotoisen näköistä perusmetsämaisemaa. Rinkka painoi ja tulisina hehkuvat jalat kertoivat karua tarinaa matkanteon rankkuudesta. Kateellisina katselimme koiriamme, joissa matkanteko ei näkynyt missään. Porontimajoen leiripaikalle saapui pari kohtalaisen raihnaista, mutta tyytyväistä taapertajaa. Rakkolaastereita ja kipugeelejä sun muita korjaussarjoja ei tällä leiripaikalla säästelty. Iltaruuan ja kaakiksen jälkeen ei unta tarvinnut odotella, taustalla kuuluva joen reipas solina oli oivaa unilääkettä ja uni maistui ehdottoman hyvältä.

3.6.2009

 

Hyvin nukutun kylmähkön telttayön jälkeen alkoi 4. patikointipäivän urakka - vaarojen valloittaminen. Aamutaival aloitettiin tavismaisemissa tönköin jaloin ja kankein ruhoin. Vetreän näköiset tasaisesti hinaavat nelijalkaiset ystävämme jaksoivat vaan vaikuttaa oikein tyytyväisiltä tähän aina vaan jatkuvaan kokopäivälenkkeilyyn.

Valloitettavia vaaroja tähyiltiin ensin pienemmille vaaroille kapuamalla ja näkymät olivat kertakaikkisen upeat. Kanssapatikoijien kanssa tehtiin pieniä "sotasuunnitelmia" vaarojen valloittamiseksi.

Vaarojen tähyilyä

Konttainen (reilu 400 m) valloitettiin ensin ja koirat haistattivat sille kirjaimellisesti paskat; manu paskansi sinne ja Äppö rupsautti mojovan pierun Konttaisella istuessaan =))))) Meidän muiden puuskuttaessa Manu ei edes vaivautunut läähättämään ja me uhkailtiinkin laittaa rinkkamme sen kannettavaksi. Konttaiselle kavuttiin ihan pystyasennossa, vaikka matkan varrella tulikin vihjauksia, että Konttaiselle kontaten.

Ylös- ja alasvääntöä vaaroilla

Valtavaaralle (lähes 500 m) kavuttiin 3 kilometrin matka ja siinä mentiin aina vaan ylös, alas, ylös, alas... Ennen varsinaista laen valloittamista lounasteltiin Valtavaaran Suolammella (taisi olla Suomen korkeimmalla paikalla oleva lampi). Saavuttaessamme Valtavaaran laella sijaitsevan päivätuvan olivat jalat niin maitohapoilla kun vaan voi, mutta hapotukset unohtuivat hetimmiten kun uskomattomat maisemat avautuivat joka puolelle. Valloittavimmat vaaranvaltaajat olivat karvakaverimme, joiden kirsut suorastaan värisivät kaiken maailman tuoksujen tulvassa reippaan tuulen tuivertaessa vaaran laella.

Manu ja Eija Valtavaaralla

Valloittava Valtavaaran valtaaja Äppö

Onnea on ... kaunis maisema

Valtavaaralta laskeutuminen aloitettiin pitkin sööttejä kiviportaita ja sitä laskeutumista ja välillä nousuakin riitti ja riitti. Ruka valloitettiin kiipeämällä lähes 400 porrasta ylös ja voinette arvata, että koivissa tuntui =) Eipä tullut laskettua montako kertaa piti pysähtyä tasaamaan hengityksensä ;-) Hiljallensa ja hiljallensa valloitettu Valtavaaran lakikin päivätupineen alkoi jäädä kauas taakse ja Karhunkierroksen maaliportti häämötti. Niin sitä vaan kuulkaa taivallettiin maaliin asti ja minulla ainakin oli isot tipat linssissä. Takana 80 haasteellista kilometriä, 4 päivää ja 3 yötä upeassa luonnossa. Olo oli sanoinkuvaamaton - oltiin kaikki sankareita, voittajia, parhaista parhaimpia! Kyllä maistui Karhu harvinaisen makoisalle Pisteen terassilla Rukalla.

Maalissa

Kuusamoa ei heti Karhunkierroksen jälkeen maltettu jättää vaan olimme varanneet hotellihuoneen Kuusamon tropiikista. Voinette arvata, että tuntui autuaalliselta puhdistautua, lilliä porealtaassa ja saunoa lämpimässä, syödä kunnolla ja ottaa muutama olut vaan =). Koiratkin olivat ilmeisen tyytyväisiä saamaansa lenkkeilyyn ja köllöttelivät hotellihuoneessa puhtailla valkeilla lakanoilla pitkin pituuttaan.

Aurinkoisin Karhunkierrosterveisin

Yhden unelmansa toteuttanut Maiju, joka liikuttui matkan aikana kymmeniä kertoja nelijalkaisen ystävänsä Äppön voimasta, kestävyydestä ja luottamuksesta.

KIITOS Äppö, Eija & Manu!

"Soikoon laulu koko pitkän tien, matkaan mukanani muistot vien" Meidän kvartetti reissasi arvosanalla kiitettävä ja mitä todennäköisemmin mielessä ovat kohta uudet valloitukset.

Lämpimät kiitokset tarvikelainoista ja ohjeistuksista Suntulle, Johannalle ja Pialle! Ja tietty isot kiitokset kaikille hengessä mukana olleille tsemppaajille!

Karhunkierrokset kuvat: Eija, Maiju ja yhteispotretti on rouva Häjyn käsialaa

Ja täältä löytyypi lissää kuvia reissultamme.