Treeni- ynnämuiden päivitysten ajan tasalla pitäminen on päässyt vähän lipsahtamaan joten yritämmä yhteenvetoa viime aikojen tapahtumista.

Äppön kanssa touhuilut

Tottiksestamme on muodostunut minulle varsinainen peikko ja sitä on tullut pähkäiltyä ja pyöriteltyä ajatuksissa moneen suuntaan. Missä mättää? Ongelman ydin lienee remmin ohjaajapäässä ja siltä pohjalta ollaan muutosta lähdetty veivaamaan. Selkeyttä, johdonmukaisuutta, jämäkkyyttä, reilua palkkausta ja vaatimista, varmuutta, luottamusta – ongelmani ovat aika perustavaa laatua, mutta onneksi vaikeudet on tehty voitettaviksi ja harjoitus tekee mestarin. Näiden letkautuksien nimeen uskon ja vannon, muita vaihtoehtoja kun ei ole ;-) Onneksi löytyy hyvejä tyyppejä (=treenikamuja), jotka jaksavat kanssani tätä asiaa puida ja viedä eteenpäin.
Kaikesta huolimatta ja oikeastaan juuri siksi tottista on väännetty ahkerasti. Seuraamisessa kontakti ei pysy, Äppö pyrkii edistämään ja käännökset luonnollisesti tökkii. Nyt ollaan tehty paljon paikallaan käännöksiä, sivuaskelia ja peruuttamisia, näiden avulla kontakti pysyy ja oikea kohtakin löytyy. Pieniä suoria pätkiäkin ollaan päästy tekemään ja ihan palkkaamaankin olen päässyt ihka oikealla kohdalla seuraamisesta. Laukaustreeneissä edistytään kerta kerralta joten toiveita on. Mutta on kyllä melekosta vääntöö meillä tämä seuraamisen kunnostaminen – kovaa työtä tiedossa.

Hakumetsässä on tehty töitä päämäärätietoisen hakemisen, eteenpäin työskentelyn ja motivaation eteen. Viime treeneissä Äppö työskenteli teknisesti hienosti, eteni suoraan, työskenteli eteenpäin ja ilmaisi löydöt moitteettomasti. Vauhtia hommassa olisi saanut enemmän joten hetsataampa Äppöä seuraavalla kerralla yllätyksellisesti pinkovilla maalimiehillä jotta pääsee koiruus oikein bilettämään =)
Esineitä Äppö hakee sinnikkäästi ja esineen löytäessään tuo sen rivakasti. Etsintätyöskentely voisi välillä olla vauhdikkaampaakin – yllätys, yllätys ;-)
Viimeisten parin viikon aikana Äppö on päässyt korkkamaan myös jälkiharrastuksen tälle vuodelle ja hyvin oli jäljestys muistissa – tarkasti mentiin askel askeleelta.

Liitoharrastuksessa jatkokurssi2 on nyt sitten käyty. Viimeisellä yhteistreenikerralla harjoiteltiin kokonaisten ratojen menemistä, kaksi ykkösluokan rataa suoritettiin kukin vuorollaan ja suoritusten jälkeen harjoiteltiin vielä kinkkiset ohjauskohdat niinkuin ne ois järkevä suorittaa. Itse suuresti pelkäämäni estejärjestyksen muistaminen on kyllä se pienin murhe tässä lajissa, radan muistaminen ei tuottanut vaikeuksia ei. Äppöä en tälläkään kertaa saanut riittävään vauhtiin ja koira tais molemmilla radoilla karata vielä kontaktiesteelle – hallintaa, hallintaa, sitä tarvitaan tässä ja kaikessa muussakin. Hypyissä rimat pysyy nyt paikoillaan, mutta putket ei ime riittävästi ja erityisesti niissä vauhti hiipuu, kontakteille veto herkun toivossa on hyvä ja kontakteillekin Äppö osuu (joskin varmistan osumisen). Pujottelu on vaiheessa, joten puuhaa tämän lajin tiimoilta riittäisi ihan omiksi tarpeiksi.
Viime lauantain korvaustunnilla meillä kävi mäihä ja päästiin Minnan privaattitunnille kun muita ei tunnille ilmaantunut. Tunnilla paneuduttiin nyt nimenomaan meidän ongelmakohtiin lajissa. Aloitettiin putkilla, joihin saatiin imua patukkaan kiinni ajamisella. Kun putkille saatiin imut kohdilleen niin otettiin lyhyitä vauhdikkaita estesarjoja kera putkien ja aitojen. Suorituksiin saatiin ytyä käyttämällä namikippoa huokuttimena estesarjan päätteeksi, hyvin tepsi kunhan ohjaajakin olis aina pysynyt kartalla. Pujottelun "väärää" puolta eli oikealta puolelta ohjaamista yritettiin ja siihen lääkkeeksi löytyi niin moneen hyvin käypä kahden käden ohjaus. Loppuun saatiin Äppölle parin vauhdikasta ratasuoraa namikipolla hetsaten ja siinä se oli. Tunnin anti oli runsas ja eväitä jatkoharjoitteluun saatiin roppakaupalla. Nyt on kuitenkin tarkoituksena olisi pitää pieni sulattelutauko agilityssa. Mahdollisuuksien mukaan käyn katselemassa kisoja ja kotipihalla höylätään Äppön kanssa tuota pujottelun pätkää ja eletään toiveissa, että saatais "laakson verstaasta" tilatut pari aitaestettä tuohon pihamaalle jotta päästäis tekemään ohjausharjoituksiakin (kohtalaisen pitkä toimitusaika noilla esteillä ;-)). Talvikaudella käydään mahdollisuuksien mukaan raahelaisten kanssa maneesitreeneissä liitelemässä.

Sottapuuhia

Mastiffineitokaisemme on nyt ylittänyt virallisen kuvausiän (18kk) ja tämän vuoden puolella olisi tarkoitus kuvauksilla käydä. Läpivalaisukuvauksia odotellessa tässä muutama otos puoltoistavuotiaasta meilla asustavasta muffelista:

Kuvataskuun latasin vielä albumillisen täydeltä (nuorisotta) Sottakuvia viimeisen puolen vuoden ajalta.

Treeneissä Sottan kanssa tavataan edelleen aakkosten alkeita ja keskittymisharjoitukset ovat in. Kontakti sivullaistumisen yhteydessä sekä immuutusseuraaminen kuuluvat perusohjelmistoomme. Lisäksi ollaan harjoiteltu maahanmenoa, josta on tullut varsinainen hupinumero vauhdikkuudessaan (ja liha liikkuu) ja sitä Sotta nyt sitten herkästi tarjoileekin joka paikkaan. Malttamisharjoituksina on otettu lyhyitä paikallaolopätkiä. Leikeissä Sotta sitten pääsee irrottelemaan sydämensä kyllyydestä ja pallojen perässä juostessaan muhveli villiintyy. Esineruututreeneihin Sottakin on päässyt esittelemään taitojaan ja kyllähän muhveli nenäänsä osaa käyttää ja tuo esineet käteeni makupalan persolla.

Kehänkiertämisen varaltakin ollaan muutama treeni tehty ja Sottan ruhon ja leegot saa tutkia ihan rauhassa ja osaa se ravatakin suhteellisen nätisti. Muffelikoiruus punnittiin puolvuotispäivän kunniaksi eläinlääkäriasemalla ja sporttimastiffi painoi n. 70 killoo.

Koiramaisia tapahtumia ja talkoilua sekä syysretkiä

Viimeiset pari viikonloput ovat menneet mukavasti kokeita ja kisoja katsellen sekä talkoillessa PK-kokeissa. On se vaan valaisevaa ja opettavaista katsella erilaisia suorituksia, jutustella kanssaharrastajien kanssa ja pähkäillä asioita eri kanteilta.

Syksy on ihanaa ulkoiluaikaa ja siitä on pyritty ottamaan kaikki irti. Syksyistä luontoretkeilyä on tallennettu innokkaasti myös kameran muistikortille.

Joonatan Ainolanpuistossa

Omput

Äppö Lemmenpolulla

Syksyä Sanginjoella