Lauantaina oltiin Äppön kanssa Lammisen Päivin toko-opissa Raahessa. Koulutus oli oikein antoisa ja siitä iso kiitos kouluttajalle sekä tietty tilaisuuden järjestäjille ja päivän innokkaille oppilaskamuille. Taas jälleen kerran on repussa käypiä eväitä omien koirien kanssa touhuiluun.

Olin ilmoittaunut haluavani keskittyä seuraamiseen, luoksepäästävyyteen ja alokasluokan hypyn opettamiseen. Aloitettiin seuraamisella, jossa kouluttaja halusi luonnollisesti ensin nähdä pätkän tekemistämme. Ihan perussiistiltä oli seuraamisemme kuulemma näyttänyt ja heti ensinäkemältä tuli kommenttia, että pohjat on tehty hyvin. Oli todella kiva saada positiivistakin palautetta, mutta mutta... kun itsestä se seuraamistilanne ei tunnu hyvältä ja erityisesti se, että minusta me kyetään ja ennenkaikkea ollaan tehty parempaakin seuraamista. Treenin edetessä seuraamisongelmamme näkyivät selvemmin ja jopa niin radikaalisti, että seuraa-käskyn saadessaan Äppön olemus muuttuu hetkellisesti epävarman näköiseksi. Tämän lisäksi edistäminen näkyy selvästi jo perusasennossakin ja sen puitteissa kovin radikaalia tuunaamista kannattaa vielä mietiskellä. Onko järkee vai ei? Seuraamisen epävarmuutta alettiin aukomaan leikillä, joka näytti tehoavan ja seuraamiseen saatiin rentoutta ja hyvää fiilistä molemmille. Leikkimisestä meinasin kyllä ihan itse tehdä ongelman, jonka joudun häpeäkseni tunnustamaan todelliseksi blondismiksi. Nolona kerroin kouluttajalle, että patukalla palkkaamisen ongelmaksi muodostuu se ettei Äppö suostu irrottamaan. Eipä ihme, ettei Äppö irrota kun meitsi karjuu irti-käskyä koiran vetäessä patukasta. Järki hoi, äly älä jätä! Taistelutilanteesta päästiin yksinkertaisesti vaihtamalla patukka makupalaan. Ja sitähän sopii sitten miettiä miksei tuo ole tuossa tilanteessa tullut aiemmin mieleen. Joskus sitä vaan on niin tollo, niin tollo ja pyrkii tekemään asiat vaikeimman kautta. Seuraamista treenattiin leikkien sil viisiin, että Äppön tullessa tarjoamaan patukkaleikkiä lähdin kävelemään ja koira lähti mukaan seuraamaan patukka suussaan, kun homma näytti ja tuntui hyvältä annettiin käsky seuraa ja palkaksi patukkaleikkiä ja näin jatkettiin touhua muutaman kerran. Johan alkoi koiran seuraamisolemus muuttumaan =) Summasummarum, suurin seuraamisongelma löytyy kuitenkin minun korvieni välistä. Tais olla se loppukesän ampumiseen reagointi episodi aivan liikaa minun hermorakenteelleni ja nyt olisi päästävä asian yli ihan reilusti. Eniten fiksausta ja asennemuutosta tarvitsee siis oma korvain väli ja asia onkin tiedostettu kunhan vain osais jotenkin asiaa viedä eteenpäin.

Toisella kierroksella otettiin ryhmässä kentälle tuloa, koirien tarkastusta, luoksepäästävyystreeniä ja ryhmäpaikallaoloa. Tuossa luoksepäästävyystreenissä Äppöllä on vaikeutena yliystävällisyys ja -innokuus ihmisen lähestyessä. Tällä kertaa luoksepäästävyysharjoitukset meni hienosti ja Äppö malttoi hyvin pysyä kuosissaan, joskin koko olemus ja hännän heiluminen kertoivat, että mieli olis tehnyt tehdä jotain muutakin kuin istua paikoillaan kouluttajan tervehtiessä koiraa. Hienosti malttoi Äppö itsensä hillitä. Ryhmäpaikallaolosta Äppö suoriutui erinomaisesti.

Tokon alokasluokan hyppyä ei olla treenattu ikikuuna päivänä ja näissä treeneissä Äppön blondius pääs kukoistamaan joten toistoja tarvittaneen ja paljon. Hyppyä harjoiteltiin lelupalkalla ja intoa Äppösellä oli omiksi tarpeiksi asti. Aluksi annoin Äppölle käskyn lisäksi käsimerkin ja koira hyppäsi esteen toiselle puolelle ja sai lelun palkaksi, Äppö kuitenkin näytti fiksoituvan käsimerkkiin eikä lähtenytkään pelkällä käskyllä. Vähän hetsausta ja onnistui käskystäkin lähteminen, mutta täytyy Äppön kanssa olla tarkkana noiden käsiheiluttelujen suhteen. Blondi mikä blondi ja ihan aito sellainen, meinasi kouluttajakin. Toiseksi probleemaksi hyppytreenissä muodostui Äppö tarve painua aivan liian pitkälle esteen taakse hypättyään, eiköhän siitä päästä kun palkataan siihen lähelle ja minä onnistun reagoimaan nopeammin. Tätä hyppyä harjoitellessa Äppön tekemisinto nousi silmissä ja itsestä tuntui tosi hyvältä nähdä Äppö sellaisena. Ja kuulemma blondeista saa hyviä tokokoiria ;-) Tän pitäis olla mun ja Äppön laji, ehdottomasti.

Lopuksi halusin vielä ohjausta kauko-ohjauksen treenaamisen aloittamiseen. Siirtelemällä herkkua ohjattiin koiraa automaattisesti siirtymään maahan, istumaan ja seisomaan, käskyt yhdistetään sitten kun asennon vaihdot namulla ohjatessa ovat selvät. Enhän minä tietenkään osannut sitä namua oikein ja sujuvasti liikutella, mutta kouluttajan näyttäessä pääsin kuitenkin asiasta jyvälle ja lupasin, että tää homma hoituu kotosalla rauhassa treenatessa. Nyt ollaan harjoiteltu kotosalla useampaan otteeseen ja homma toimii kuten lupasinkin. Tarvitaan vaan sulattelua ja rauhassa mietiskelyä, että minun ajatukset ja kehonhallinta saadaan yhteistyöhön. Meillä oli antoisa päivä ja mulla sulateltavaa riittää, treeni-intoakin tokovalmennus nosti taas mukavasti.

Tokokoulun jälkeen käveltiin porukalla Altaan kodalle nuotioilemaan. Aurinko ei patikointiamme siivittänyt, mutta silti metsässä kävely lämmitti sekä mieltä että kehoa. Ulkoilukeikan jälkeen lauantai jatkui saunomisen, hyvän ruuan ja pelaamisen merkeissä.

Sisarukset tsiikaa

Äppö kieli keskellä suuta keskittyneenä

Sunnuntaina käytiin heti aamusta sisäänajamassa uusia neuvoja Äppön kanssa. Eilisiä oppeja kertailtiin ja tehtiin seuraamista lelun kanssa, luoksetuloja ja maahanmenoa. Ihan kelvosti ja hyvillä fiiliksillä hommista suoriuduttiin - mitäs me blondit muuta =)