Sataa, sataa ropisee... Joten jospa nyt yrittäisin uudemman kerran tätä yhteenvetoa kun aamuinen blogin päivitys meni ylhäiseen bittiavaruuteen. Voi aikuistensana, sanon minä. Torstaina mentiin Joonatanin ja koirien kanssa Raaheen juhannuksen viettoon, Jari puolestaan suuntasi rellun keulan kohti Rovaniemen juhannusnäyttelyä ja arvostelutehtäviä siellä.

To-pe välisen yön valokuvaustreenien tuloksena Jossu onnistui ikuistamaan molossityttösten kirmailua parhaimmillaan Raahen rantamaisemissa. Näitä kuvia katsellessa nousee hymy korviin asti ja oma valokuvausharjoittelumotivaatio nousee. Tässä Jossun kuvasatoa suviyöltä:

Keppijytää

Mastiffiloikkaa

Sotan corgi-imitaatio

Rottisloikka

Äppö yöuinnilla

Ja mikälie alien vedestä nouseekaan - hui sentään!

Ja eihän ne kuvat toki tähän jää, Jossun albumista löytyy vielä lissää suviyön tunnelmia.

Juhannusaatto

Aattopäivän vietimmee agilityharkkojen merkeissä ja mikäpäs sen mukavampaa juhannusaattona kuin mukava touhuilu kera koiruuksien. Jossun kansiosta löytyi soppari ykkösluokan rata ja sen mukaan esteitä kentälle järjesteltiin. Ennen varsinaista rataharjoittelua tutustutettiin mastiffineito Sottaa ja saksanseisojanuorukaista Manua agilityn alkeisiin Jossun ja Kirsin opastuksella. Sotan kanssa harjoiteltiin "aitomista", putkea, pussia ja rengasta. Reippaasti Sotta namin perässä kulki ja todistettavasti mastiffi mahtuu menemään putkesta ja renkaasta. Sotan ja Manun aakkosten opettelu oli kyllä sen verran metkaa puuhaa, että taidamma hubailla toistekin.

Sotta "aitoo"

Täältä tullaan, saiskos sitä namia

Renkaan läpi mahtuu hyvin (Sotan agilitykuvat Merja Ojanperä)

Alkeisopettelijoiden jälkeen tutusteltiin rataan ja sitten paineltiin baanaa kera koirien. Muutaman tutustumiskerran jälkeen rata alkoi hahmottumaan ja pari muiden suoritusta seurattuani olin mielestäni valmis kokeilemaan tätä haastetta Äppösen kanssa. Radan osaaminen käytännössä jäi kuitenkin vielä selvittämättä kun minun ja Äppösen tie katkesi viidennelle esteelle eli putkeen, jossa Äppö ulahti. Sen verran tuo ulahdus säikäytti, että päätin jättää leikin sikseen radan osalta. Mitä ilmeisimmin Äppön häntä oli vielä joiltain osin kosketusarka vesihäntäoireilun jäljiltä ja hännän tökkääminen putken sisustaan sattui. Sattuneesta huolimatta Äppö vaikutti hyväkuntoiselta ja agiliidon lopputsemppaukseksi käytiin pujottelemassa ja ottamassa A:n kontaktit tarkasti. Ruokapalkan eteen Äppö kävi vielä tottistelemassa lyhyesti hyvässä vireessä.

Kiitokset jussiliitokavereille – hauskaa ja antoisaa oli! Juhannusliitokuvia löytyy Jossun albumista.

Juhannusaattoilta vietettiin normielomaisemmin – perheen, suvun ja ystävien seurasta nauttien. Suven herkut maistui ja ajoittaisia sadekuuroja uhmaten ulkopelien (mölkky, kroketti ja pihalentis) mestaruudet tuli ratkaistuksi.

Juhannuspäivä

Lauantaina ajaa hurautettiin koirinemme Jossun ja Annen kanssa metsikkoon maastolajien pariin. Ukkosta enteilevän, lähes trooppisen ilmaston vallitessa tallusteltiin suopursuvarvikossa lantsareissamme. Kohtalaisen hikistä juhannuspäiväpuuhastelua, mutta mitäpä sitä ei tekisi koiriensa eteen ;-)

Sotta suoritti virallisen hakualueen sotkijan toimensa moitteettomasti ja loikki kuin hirvi suopursujen seassa, se koira selvästi nauttii ruhonsa liikuttelusta. Äppölle suunnittelin 7 piston harjoituksen. Homma aloitettiin tyhjällä (jonne oltiin tehty huijausmeno) ja tämän tyhjän Äppö teki kauniisti. Keskilinjalta lähetin koiran vauhdista toiselle puolelle valmiille, lähetys oli huolimaton (päästin koiran menemään liian kaukaa yli) ja tuloksena löytö taaksepäin työskentelyn seurauksena. Seuraavat kolme pistoa otin tyhjiä, ne Äppö selvitti hyväksyttävästi, muttei missään nimessä täydellisesti. Kolmannelta tyhjältä lähetin koiran toiselle puolelle pakenevan maalimiehen perään ja hommahan toimi. Viimeinen maalimies oli sitten valmis ja sen löytämiseksi Äppö joutui tekemään duunia ihan tosissaan ja löytyihän se viimein. Treenien ilmaisut otettiin tällä kertaa irtorullilla ja kaksi ensimmäistä ilmaisua toimi hyvin. Viimeisellä maalimiehellä Äppö oli tosissaan yrittänyt ottaa saavuttamattomissa olevaa kiintorullaa suuhunsa ja maalimies oli koiran mahdotonta työtä helpottaakseen viuhattunut irtorullaa, jolloin Äppö sen moitteetomaasti toi. Ensimmäiset näytöt meni virheettömästi, viimeisellä näytöllä Äppö kävi juomassa suolammesta, jatkoi kuitenkin matkaansa otettuaan huikat. Sallittakoon nuo huikat näin juhannuksena ;-)

Hakuilun jälkeen olin "katsomossa" ja kameranaisena Jossun ja Annen koirien jäljestäessä. Äppö ja Sotta levähtivät autossa inisevien "ystävien" seurassa (nyt molempien koirien päälaet muistuttaa enemmänkin pakanamaan karttaa – sen verta ruvilla ne on). Inisevien seura teki selkeästi terää, kun molemmat koirat toimivat esineruudussa oikein mallikkaasti. Esineet nousi nopsasti tehokkaan nenänkäytön ansiosta ja sil visiin meidän molossilikat ansaitsivat juhannuspäivän ruokansa.

Sateen ja ukkosen saattelemina pakattiin kimpsut ja kampsut ja huristeltiin pois metsikosta. Kiitokset jälleen treenikamuille mukavasta seurasta!

Märkänä ja hikisenä ajelin Honganpaloon vanhempieni luo, jossa sauna oli lämpimänä. Oli sanoinkuvaamattoman ihanaa päästä saunomaan kera siskosten. Saunapuhtoisina vastaanotimme sitten saksasta kesän viettoon saapuneet sukulaisemme. Ilta meni kuulumisia vaihdellen, lasten (Joonatanin ja Bjarnen) touhuiluja katsellen sekä lettuja syöden.

Sunnuntai

Sunnuntaiaamuna käytettiin äitin kanssa koirat metsälenkillä ja kylläpä löytyi inisevää lenkkiseuraa Honganpalonkin metsistä. Heti aamulenkin jälkeen pakattiin auto ja lähdettiin ajelemaan Oulua kohti. Kotimatkalla käytiin vielä moikkaamassa Jokirannan väkeä Pattijoella.

Sunnuntai-ilta vietettiin kotosalla kansainvälisissä tunnelmissa kun Jarin mukana Rovaniemeltä meille tuli kyläilemään hänen latvialainen ystävänsä. Luonnollisesti pihasauna lämpesi, syötiin ja keskusteltiin koirista ja koiramaailmasta yleensä.