Kuukausipäivitys

Työt on alkanu, blogi on ollunna lomalla ja Äppösen jumitila on laakastu ;-)
Tässäpä tiivistetty kuukausipläjäys:

Äppö tähyilee tulevaisuuden haasteita kohti...

Tehotottista rennosti

Hieronnat (2 krt) ja viime viikon maanantain rankakäsittely osteopaatilla ovat tehneet tehtävänsä, Äppön meno on nyt letkeetä ja hyppy suoritetaan lennokkaasti. Äppön juoksun (loppu viime viikolla) ajan hyppytreenejä ollaan hiottu päivittäin omalla pihalla – palkat komeista hypyistä ja hyppynoudoista ovat olleet ruhtinaalliset eikä onnistumisen iloa olla peitelty. Naapurit pitää varmaan kylähulluna, mutta väliäkö sillä jos homma toimii =) Seuraamisessa ollaan jatkettu motivaatiotreeniä ja palkkaa tulee edelleen tiuhaan tahtiin, erityisesti käännösten yhteydessä. Seuraamiseen liittyen ollaan hiottu myös eleetöntä perusasennon ottamista (sivulle tuloa) kun siinä liikkeessä ohjaajan pakkoliikkeet pakkaavat päästä valloilleen ja apuja tulee roppakaupalla. Kyllä musta tuntuu, että näissä ollaan edistytty. Toivottavasti edistyminen ei ole vain MUTU-pohjalla, asia selvinnee huomenissa kun päästään tottissyyniin. Jäävistä liikkeistä ollaan jauhettu sitä iänikuista maahanmenoa ja Äppö oppi sen jauhannalla jopa niin hyvin, että pakkaa tarjoamaan sitä myös istumisen yhteydessä. Näitä häätyy nyt selventää eli tiedossa pähkäilyä ja treeniä, treeniä. On se vaan meikäläisen kropalle ja aivoille haasteellista tää tottis, mutta periksi ei anneta!

Metsähommat sujuu

Vähintään kertaalleen viikossa ollaan käyty hakuilemassa pienen ja pippurisen hakuryhmämme kanssa. Hakumetsällä perusasiat ovat kunnossa ja homma toimii, "ukot" löytyy ja ilmaisut ovat moitteettonat. Juoksuaikanakin Äppö toimi Enimmäkseen ollaan treenattu irtorullilla, viimeisimmät treenit vedettiin (ohjaajan rauhoittamiseksi) kiintorullalla ja Äppö on kyllä sen oppinut. Risteilessään Äppö pyrkii välillä tekemään töitä taaksepäin joten etiäpäin menemisen vahvistaminen teettää töitä jatkossa.

Esineruutua ollaan tehty tuonne omaan takametsään ja ruudussa Äppö työskentelee tarkasti. Ruutuun lähteminen vois olla vauhdikkaampaa – yllättäin motivaatiota pitäis tälläkin saralla yrittää nostattaa. Esineen löydyttyä motivaatio on kohillaan, koiruus tuo esineen kiitolaukkaa nakinkiilto silmissä =)

Agiliitotauko

Jumittumisen jälkeen ollaan pidetty agiliitotreeneissä jumi/juoksutauko, jonka uskon olleen ihan paikallaan. Elokuu tuo tullessaan agilityn jatkokurssi 2:n ja sen lisäksi jatketaan viikottaisia maanantaitreenejä Raahen Tähet-ryhmässä uudella innolla. Sen verran pitäis herätellä itseään, että aloittais intensiivipujotreenailun tuossa omalla pihamaalla.

Sotan säpinät

Sotta jatkaa tottistelussa edelleen sitä kivijalan rakentamista eli seuraamisessa immuutellaan pääosin, namin avulla rakennellaan istumisasentoa edessä ja sivulla, otetaan istumisia ja maahanmenoja , harjoitellaan malttamista ja pysymistä, noutoharjoittelussa tuodaan erilaisia esineitä käteen... Tärkeintä kaikista – me pidetään hauskaa! Sotta on aina valmiina hommiin, sen into tehdä asioita on jokseenkin liikuttavaa. Toisaalta se höseltää ihan mahdottomasti ja toisaalta keskittyy hyvin intensiivisesti. Mielenkiintoinen projekti tuo Sotan kanssa touhuilu.
Sotta ja minä päästiin oikein töihinkin Oulun näyttelyviikonloppuna. Iita-Lintan ja Rampe-Esterin kanssa tehtiin talkoohommia rottisalaosastolle ja oltiin yöväijyssä koiranäyttelyalueella Äimärautiolla. 23-03 välisenä aikana rekisteröitiin yksi veskikäynti joten rauhallista oli, hyötyliikuntaa harrastettiin käpöttelemällä ravirataa ympäri.

Tyytyväinen tuumailija

Näytelmät

Koiranäyttelyharrastus meidän perheessä rajoittuu edelleen meihin kaksijalkaisiin, käydään tuomaroimassa tai opiskelemassa rotuja tai sitten tuttuja tapaamassa. Äppö ja Sotta harrastavat näyttelyitä toistaiseksi vain turistien ominaisuudessa.

Tässä Äppön ja Sotan näyttelyturismia Mikkelistä:

Herkistelyhetkemme Nygårdin Tainan ikuistamana

Sottaa häikäsee (kuva Taina Nygård)

Kesälenkkeilyä

Tämän kesän kesäkelejä uhmaten meillä koiruudet ovat käyneet uimassa/vesileekaamassa melkeimpä päivittäin. Joonatan on päässyt veteen polskimaan siinä siivellä ja siitäkös poika on ollut mielissään, ei oo ollu vesi kylmää ei.

Uimakeikat ovat muuten toimineet oivana tilaisuutena harjoitella kuvaamista. Tässä kuvaussatoa uimareissuilta: