Nyt ihanan keväisen auringonpaisteen lumossa fiilikset on jokseenkin kohdillaan. Ihan toisenlaisissa tunnelmissa oltiin viikko sitten kun takatalvi yritteli tosissaan ahdistella, ei ollut kivaa ei vaan nyt on =) Aurinko paistaa ja hymy loistaa.

Takatalven touhuja

Takatalven koetellessa tuli tehtyä vain ja ainoastaan pakolliset kuviot; työt, arjen pyöritys kera Joonatanin ja koirien. Matalapaineen vallitessa vetäydyin aina tilanteen salliessa sohvan pohjalle töllöä tuijottamaan. Viikonloppuna sain kuitenkin sen verran aikaseksi, että kävin molempina päivinä katselemassa OKK:n agiliitokisoja Virpiniemessä. Radat olivat tällä kertaa aloittelijan silmissä ihan täyttä hepreaa enkä pysynyt kartalla ollenkaan. Ei kyllä käynyt kateeksi ohjaajia jotka varmasti pähkäilivät ja miettivät kuumeisesti miten selvittää minkäkin kohdan. Haasteellista radoista huolimatta suoritusten seuraaminen kuitenkin onnistui jopa minulta, oli hyvin antoisaa ja opettavaista seurata erilaisia koira-ohjaajapareja radalla. Erityisesti pyrin kiinnittämään huomioni ohjaajiin ja heidän ohjaamiseen sekä etenemiseen radalla, varsin opettavaista oli.

Viime viikon sunnuntain loppupäivä meni Match-show tuomaroinnin merkeissä Virpiniemessä, jonne minut ja Jari oli kutsuttu Pohjois-Suomen tanskandoggiväen toimesta. Koiria paikalle oli saapunut hienosti yli 130 ja hyisessä maneesissa vierähti tovi ja toinenkin ihan huomaamatta, joten mukavaa oli. Joonatan oli mukana ja vietti aikaansa myymällä arpoja ja leikkimällä isompien poikien kanssa – tärkeetä ja mielekästä puuhaa vaikutti olevan kun poika viihtyi hyvin koko shown ajan, melkein viisi tuntia. Match-shown loputtua hain Äppösen autosta ja käytin talkooväen purkuajan tehokkaasti hyödykseni tottistellen häiriössä – hyvin män, koira oli kivassa vireessä kun tehtiin seuraamista sekä jääviä liikkeitä.

Agilityyyyy

Keskiviikkona takatalven oli aika alkaa taittumaan ihanaisen auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. Töiden jälkeen vein Joonatanin tukan leikkuuseen/päivähoitoon Liminkaan Lauran luo ja Äppön kanssa hurautettiin Minnan koirakouluun agiliidon jatkokurssin toiselle oppitunnille. Ihana kevätaurinko oli lämmittänyt treenihallin ilmaston lähes trooppiseksi – sisällä hallissa oli kosteaa ja lämmintä. Tunnin alkaessa valeraskas Äppö oli ihan kuutamolla ja naatiskeli uneliaana hallin kasvihuoneilmastosta. Alun rengashyppyharjoitukset saivat Äppösen hereille ja tällä kertaa rengashyppy onnistui myös vauhdikkaampana versiona kun toiselta esteeltä (putki) tultiin renkaalle, maltoin kuin maltoinkin itse olla hötkyilemäti. Rengastreenien jälkeen tehtiin useampia erilaisia vauhdikkaita radan pätkiä hyppyillä ja putkilla, saatiin kokea vauhdin hurmaa ja ohjauksen koukeroita sekä haasteita. Aluksi minä jarruttelin ihan turhaan varmistellen joka esteellä. Minnan kehoituksesta uskalsin löysätä jarrua ja lisätä vauhtia ja niin Äppö pääsi menemään vauhdikkaasti ja muka oikein suuntasi katsettaan etiäpäin seuraaville esteille. Vallan mukavia harjoituksia ja tekevät kyllä eetvarttia mun ja Äppösen yhteispelille. Koukeroimmissa ohjausharjoituksissa sain jälleen kerran kompastua omaan nokkeluuteeni ja antiketteryyteeni - aivoni, käteni ja jalkani eivät kertakaikkiaan näytä toimivan yksiin vaikka kuinka yritän. Melko ihmeellisiä valssiyrityksiä tuli esiteltyä ja esteetkin tuntuivat ajoittain tulevan suorastaan päälle vauhdin hurmassa, mutta hupaisaa oli ja sopivasti sain ohjaamisessa myös onnistumisen kokemuksiakin ettei pääse lannistumaan ;-) Tunnin lopuksi harjoiteltiin kontaktiesteitä; puomia, A:ta ja keinua. Varmuutta näiden esteiden suorittamiseen on tullut roimasti lisää ja keinunkin Äppö meni nakkiarmeijan tahdittamana ihan rennon letkeästi.

Kevättä rinnassa

Torstaina pakkasin työpäivän päätteeksi molemmat tyttöset autoon ja aurinkoisen kevätpäivän kunniaksi suunnistettiin Lumijoelle metsälenkille. Kyllä siinä tanner tömisi ja hytkyi suo kun molossityttöset nauttivat menemisen meiningistä.

Otettaisko jytinät?

Lähtee tästä näin...

... ja sitten näin.

Hei, pure korvaan mua.

Kerro, kerro kuvastin, ken on maassa...

Metsäreissulta palattuamme ajelin Akuutin (eläinlääkäriasema) kautta ja käytin Sotan yksvuotispunnituksilla, noin 70 killoo mastiffi-illoo asustaa meillä.

Hakuilua

Kevätsään villitessä perjantaina oli jo ihan pakko päästä hakumetsään. Pari puhelinsoittoa ja viisi rottista ohjaajineen oli valmiina hakuilemaan. Sotta oli mukana virallisena alueen sotkijakoirana, tämä homma on kuin luotu Sottikselle, saa painatella metsässä mielin määrin ja tutustella hyviin tyyppeihin. Äppön kiintorullailmaisut ovat menneet niin hienosti, että tämän kevään toisissa hakutreeneissä päätettiin ottaa riski ja kokeilla umpipiilot kiintorullalla. Ensimmäisellä pistolla puolipakeneva maalimies sinkosi metsikkoon ja sai Äppön peräänsä, ilmaisu kaikkine vaiheineen sujui mallikkaasti. Seuraavalla pistolla valmis maalimies umpipiilossa; Äppö löytää hyvin, viipyy jonkin aikaa piilolla (oli kuulemma yrittänyt kaivautua ensin piiloon) ja tulee kiintorulla suussaan – Hyvä Äppö! Seuraavalla pistolla jälleen valmis maalimies umpipiilossa; Äppö löytää, kiertää piiloa, lähtee pois ja huomaa muutaman metrin päästä, että jotain unohtui, palaa piilolle, ottaa kiintorullan ja tulee ohjaajan luo, näyttää ja se ol siinä. Viimeiseksi "namupalaksi" Äppö pääsee puolipakenevan maalimiehen perään vauhdikkaasti ja ilmaisu sujuu moitteetta. Alkaa sujumaan tää henkilöhaku, onhan sitä kyllä treenattukin useampi vuosi ;-)

Tänään hakuiltiin pienemmällä porukalla, mukana treeneissä minä, Äppö, Joonatan, Jenny, Riksu ja virallinen alueen sotkija Sotta. Porukan vähäisyydestä johtuen riskillä mentiin tänäänkin ja Joonatan (viis ja puoli vee) sai luvan toimia yhtenä kahdesta maalimiehestä. Hyvin Jonttu ohjeistuksiamme noudatti, osasi olla ihan itse piilossa ja tykkäsikin vielä piilosilla olosta. Motivaatio ja kiintorullailmaisu oli päivän teema Äppön kanssa, koira teki teki töitä halukkaasti ja ilmaisut olivat moitteettomat. Treenin jälkeen oli varsin hyvä FIILIS!

Treenien jälkeen metsähengailtiin vielä porukalla koirien touhutessa keskenään.

Tässä poseeraa Ricky-Riksuli Äppön veikka (Rotinkan Rap)

Tässä Joonatan esittelee viime viikon hammaskeijujutskia - kokonaista kolme hammasta lähti!

Huomisaamun koittaessa nostan peukun pystyyn ja liftaan Kuusamon näyttelyyn menevien kavereiden kyytiin. Tarkoituksena olisi harjoitusarvostella dobermanneja huomenissa Kuusamon ryhmänäytelmissä.