Ohjaaja raapii päätään

Taas ollaan nimittäin Äppön kanssa saatu tottis turhan totiseen pisteeseen. Ilmoitin Äppön tokokokeeseen ja siitä se alamäki taas alkoi. Viime sunnuntaina maneesilla tapahtui paluu laamailuun ja kaikenlaiset äänetkin näyttivät häiritsevän yltiöpäisesti ja samantyyppinen peli on jatkunut nyt viikon. Meillä näyttää käyvän niin, että kokeeseen ilmoittautumista seuraa tällainen toivoton lieveilmiö. Analyysia tilanteesta olen yrittänyt tehdä monelta kantilta ja aina päädyn siihen tulokseen, että ongelmat on lähtöisin hihnan minun puoleisesta päästä eli suomeksi sanottuna kantti ei taida kestää. Vielä ei kuitenkaan aiota luovuttaa joten nyt vaan yritetään uutterasti työstää asiaa ja löytää taas sitä yhteistä säveltä myös tottikseen. Ois ihan kiva kun löytyis joku biisi totisen torvensoitannan ja hilpeän humpan välimaastosta. Joka tapauksessa jos me tuo koepaikka (vielä ei ole satavarmaa) saadaan niin aion rohkaista itseni ja lähteä nöyryytyksen uhallakin mukaan. Sittenpähän se nähdään.

Säpinä Sotta

Sotan kanssa ei touhuiluvireen kanssa probleemia ole, muffeli on hommissa mukana 110%:sti. Alkavaa kilpatokokurssia silmällä pitäen ollaan aloiteltu tokon alokasluokkaan liittyvien liikkeiden alkeita, joista joitain ollaan onneksi jauhettu jo aiemminkin. Nyt alkaa perusasento sivulla hahmottumaan ja sivulletuloharjoitukset toimivatkin oivina alkuharjoituksina ja keskittymistreeneinä. Pieniä seuraamispätkiäkin ollaan tehty kunhan keskittyminen on ensin saatu mallilleen. Ilman hyvää keskittymistä seuraamishomma menee hyppelyksi ja sehän tässä hauskaa onkin kun tuo tajuttoman kokoinen coachpotatoe pistää ranttaliksi ;-) Maahanmeno näyttäisi siltä, että jos oikein osataan edetä niin siitä voidaan saada tulevaisuudessa varsin näyttävä liike kun pikku muffeli lakoaa salamannopeasti maahan =) Luoksetulo on ihan mukavalla mallilla, loppuvaiheen sivulletulossa on kyllä vielä säätämistä. Nolona täytyy myöntää, että seisomisliikkeen opettamista ei oo Sotan kanssa harjoiteltu sitten ensimmäistäkään kertaa, mutta onhan tässä pari viikkoa aikaa sisäänajaa tuo uusi käsky. Eilen hallilla Sotta pääsi ottamaan ensi kertaa tuntumaa tokohyppyyn ja hyvin loikkasi muffeli esteen yli herkkutarketin odottaessa toisella puolella. Paikallaoloakin otettiin porukalla ja hyvin malttoi Sotta paikallaan napottaa. Luoksepäästävyysmoikatkin kokeiltiin kahteen otteeseen ja molemmille kerroille annan arvosanaksi 10. Sotta on luontaisesti niin hillitty vieraiden helssaaja, että Äppön ”en pysy millään nahoissani kun lähestyt ihana ihminen”-kohtauksia on tuskin odotettavissakaan. Eilisiin yhteistreeneihin olen todella tyytyväinen, muhuveli yllätti mut totaalisesti malttamalla keskittyä harjoituksiin erinomaisella intensiteetillä. Hyvä Sotta! Näillä eväillä ollaan kovasti innokkaina aloittamassa kilpatokokurssia parin viikon päästä.

Maneesi- ja hallitreenitauko on nyt Sotan kohdalta ohi kun kynsihaaveri on vihdoin parantunut ja uusi kynsi näyttäisi nyt kestävän hyvin ja suojaavan pöpölöisiltäkin. Laiskoina immeisinä ei jaksettu alkaa tassuside- ja tossushowiin vaan luotettiin luonnon parantavaan voimaan eli ihan paljaalla kynnellä mentiin puhtoisilla hangilla ja kuivilla teillä (onneksemme niitä löytyi). Sotkupaikoilta (maneesit, kuratiet, hiekkapaikat) pysyttiin pois ja jos kävi niin ikävästi, että kynnentekele pääs sottaantumaan niin sitten putsi ja taas menoksi. Toivottavasti Sotan käpälät ja kynnet pysyy nyt ehjinä.

Mille kuule alettais?

Jos vähän niinkuin ranttaliksi pistettäis näin kevään kunniaksi.

Valmistautumista retkelle

Tulipahan todistettua, että tähän telttaan me ei ainakaan tulla mahtumaan

Karhunkierrosretkelle valmistuminen on hyvässä vauhdissa. Tuleva reissu motivoi pistelemään tossuja ja tassuja toistensa eteen yhä useammin ja entistä pidemmillä lenkeillä. Hyvä näin, tuleepahan kuntoiltua ja Äppö on kyllä elementissään kun saa lenkkeillä tosissaan. Retkeilytarvikeinventaariotakin on tullut tehtyä ja mukavasti täältä kotosalta onkin löytynyt varusteita, jotakin saadaan tutuilta lainaksi ja ostoksiakin on varmaan tarvis tarvis tehdä. Tuleva reissu onkin innostanut antishoppailijaa jopa shoppailemaan: Äppö on saanut pack-a-bowl-matkakupin ja ”almashopista” on tilattu monitoimitalutin joustolla ja vetovyö. Koiran kantoreput saadaan lainaksi ja niiden kantamista Äppö saa alkaa harjoittelemaan muutaman viikon sisällä.

Iltalukemisina on tavattu erinäisiä aiheeseen liittyviä kirjoja ja oppaita. Minna Toivolan kirjasta ”Retkeily koiran kanssa” löytyy paljon asioita, joita on osattava ottaa huomioon koiran kanssa retkeilemään lähdettäessä. Kirjallisuuden lisäksi olen saanut kullanarvoisia ohjeistuksia koiran kanssa retkeilleiltä ystäviltä ja tutuilta.

Tämä valmistautuminen uuteen juttuun on kyllä mukaansa tempaavaa ja tsemppaavaa.

Kyllä näissäkin maisemissa kelepaa lenkkeillä